Nanoteknologian yksi mahdollinen tulevaisuuden sovellusalue on nanorobottien valmistaminen. Nanorobotit, nanobotit tai kansanomaisemmin naniitit ovat nanokokoluokkaa olevia itsenäisiä koneita, jotka teoriassa pystyisivät esimerkiksi kulkemaan ihmisten verisuonissssa ja elimistöä korjaten nykylääketieteelle mahdottomia vaurioita solutasolla. Toinen naniittien sovellusalue olisi atomitason rakennustyö. Kokoojat olisivat tarpeellisten raaka-aineiden vallitessa kykeneviä valmistamaan mitä tahansa kuviteltavissa olevaa materiasta koostuvaa. On kuitenkin erittäin kyseenalaista tuleeko tämä visio ikinä toteutumaan, on useita periaattellisia syitä miksi ainakaan normaaliin metalliteknologiaan perustuvaa robottiteknologiaa ei pystytä miniatyrisoimaan atomitasolle asti.
Yksi kehittyneeseen nanoteknologiaan liittyvä pelko on se, että nanobotit pääsevät vapaaksi ja replikoituvat loputtomasti, 'syövät' koko maapallon ekosysteemin (globaali ekofagia) ja muuttavat maapallon lopulta 'harmaaksi mönjäksi' (Gray Goo). Tämä pelko on kuitenkin melko aiheeton, kuten K. Eric Drexler ja Chris Phoenix osoittavat julkaisussaan Safe Exponential Manufacturing
(PDF).
Suuremmat pitkän tähtäimen riskit liittyvätkin tietoisesti valmistettuun tuhoisaan nanoteknologiaan. Nykyisistä riskeistä suurimmaksi katsotaan nanopartikkelien mahdollinen myrkyllisyys niiden joutuessa ihmisen hengityselimiin ja muualle kehoon.
Katso myös
Aiheesta muualla