Napoleon III

Napoleon III eli Charles Louis Napoléon Bonaparte (20. huhtikuuta 1808 – 9. tammikuuta 1873) oli Ranskan presidentti ja keisari. Hän oli Napoleon Bonaparten veljenpoika.

Lapsuus ja nuoruus

Napoleon III:ta kutsuttiin ennen keisariuttaan Ludvig Napoleoniksi. Hänen isänsä Ludvig Bonaparte oli Napoléon Bonaparten nuorempi veli ja hänen äitinsä Hortense de Beauharnais, Napoleonin ensimmäisen vaimon Joséphine de Beauharnaisin tytär edellisestä avioliitosta. Ludvig Napoleon sai syntyessään arvonimen Hollannin prinssi, sillä Napoleon oli nimittänyt hänen isänsä Hollannin kuninkaaksi.

Ludvig Napoleon joutui pakenemaan Ranskasta lapsena heinäkuussa 1815, Napoleonin kukistumisen jälkeen. Hän eli nuoruudessaan Sveitsissassä, Saksa ja Italiassa ja vietti varakasta elämää. Hän päätti jo nuorena tulla Ranskan hallitsijaksi ja olla setänsä veroinen. Ludvig Napoleon harrasti ammuntaaa, miekkailu ja hevosajoja.

Vallankumouksellisena

Ludvig Napoleon liittyi yhdessä veljensä kanssa carbonarien johtamaan Italian vapautusliikkeeseen. Ludvig Napoleon meni tapaamaan Strasbourgiin 1836 Waterloon veteraania. Veteraani ei kuitenkaan ottanut vakavasti Ludvig Napoleonin vallankumoushaaveita. Ludvig vietiin Pariisiin syytteeseen asetettavaksi. Seuraavan vallankumousyrityksen hän teki vuonna 1840 Boulognestassa. Ludvig Napoleon lähti laivalla Lontoo. Hänellä oli laivassa mukana pieni joukko vapaaehtoisia sotilaita. Hän nousi maihin Boulognessa ja meni paikalliseen varuskuntaan, jossa hänet vangittiin välittömästi. Napoleon tuomittiin elinkautiseen vankeuteen Hamin linnaan. Tänä aikana hän kirjoitti kirjan Köyhyyden poistaminen. Oltuaan kuusi vuotta vankina Ludvig Napoleon pakeni vankilasta linnan korjaustöiden aikana pukeutuneena työvaatteisiin ja lankkua kantaen. Tämän jälkeen Ludvig Napoleon oli paossa uudelleen Isossa-Britanniassa.

Presidenttinä

Napoleon palasi helmikuun 1848 vallankumouksen jälkeen Ranskaan. Louis Napoleon valittiin kansalliskokoukseen syyskuussassa 1848. Hänet valittiin joulukuu 1848 Ranskan presidentiksi. Louis Napoleon sai yli 5 miljoonaa ääntä, kun taas vastustaja Cavaignac sai yli miljoona ääntä. Louis Napoleon puhui saksaa paremmin kuin ranskaa, ja englantia todella hyvin. Louis Napoleon halusi esiintyä tasavaltalaisena ja hän oli myös poliittisen juonittelun mestari. Hän suosi konservatiiveja ja perusti uuden hallituksen syksyllä 1849. Hän antoi konservatiivien säätää lakeja, jotka auttoivat radikalismin nousua Ranskassa. Louis Napoleon halusi levottomuuksien puhkeavan.

Vuoden 1851 kansannousu

Merkkejä kansannoususta oli tullut poliisin tietoon pitkin syksyä 1851. Louis Napoleon määräsi lakiasäätävän kokouksen vangittavaksi. Työläiset nousivat kapinaan ja Louis Napoleon kukisti kapinan verisesti. Yli 26 000 henkeä tuomittiin erilaisissa komiteoissa eri puolilla maata. 10 000 henkeä lähetettiin Algeriaenan ja kolmisen sataa lähetettiin Cayenne tai Uuteen-Kaledoniaan. Arviolta 1500 henkeä karkotettiin maasta. Suoritettiin kansanäänestys, jonka tuloksena Louis Bonaparte sai pitää vallan.

Keisarina

Louis Napoleon teki vallankaappauksen 1851 ja kruunautti itsensä keisari Napoleon III:ksi 2. joulukuuta 1852. Hallitusmuoto annettiin tammikuussa 1852. Presidentille annettiin toimeenpanovalta. Senaatti oli presidentin asettama. Senaatti ehdotti Louis Napoleonin julistamista keisariksi marraskuussa 1852. Kansanedustuslaitos menetti merkityksensä. Poliittinen oppositio vaiennettiin. Ranskan suurteollisuusverkkoverkko kasvoi voimakkaasti ja sen seurauksena rakennettiin laaja rautatie. Napoleon selvisi murhayrityksestä 28. huhtikuuta 1855. Napoleon pakeni toista murhayritystä 14. tammikuuta 1858.

Napoleon edisti elinkeinoelämää suosimalla vapaata kauppaa. Hän myös kaunisti Pariisia. Pariisin jälleenrakentamisen taustalla olivat puhtaasti poliittiset ja sotilaalliset syyt. Ahtaita vanhoja katuja levennettiin ja rakennuksia vahvistettiin. Vanha keskiajan Pariisi hävitettiin. Kaikki tämä tehtiin tulevien vallankumouksien estämiseksi ja vallassa olevan hallituksen puolustamisen parantamiseksi. Paroni Haussman ohjasi Pariisin jälleenrakentamista vuosina 1853–1870. Napoleon III järjesti kansalle leipää ja sirkushuveja. Säännöllisesti järjestettiin hovijuhlia ja maailmannäyttelyjä.

Itämainen sota 1853–56 ja Sardinian auttaminen, Italian yhdistyminen ja sota Itävaltaa vastaan 1859 lisäsivät Napoleonin kansansuosiota ja Savoijin vapautuminen ja Nizzan (Ranskan Rivieran) alueen saaminen Ranskalle, mikä oli Ranskan viimeinen laajentuminen Euroopassa. Kuitenkin Meksikon sotaretki 1862–67 ja ranskalaisen keisari Maximilianin teloituttaminen vähensi sitä. Tappiot sodassa Preussia vastaan aiheuttivat syyskuussa 1870 sekä hänen joutumisensa Sedanissaissa sotavankeuteen, että vallankumouksen ja Kolmannen tasavallan syntymisen.

Napoleon III:n asunto, numero 6 Clarendon aukiolla Lontoossa, jossa hän asui vuosina 1838–39 ja 1846–48, kutsutaan Napoleonin taloksi.

Napoleon III kuoli maanpaossa 9. tammikuuta 1873 Englannissa. Hänellä oli puoliso Eugénie. Napoleon III:n poika Eugene kaatui Etelä-Afrikassa taistellessaan englantilaisten puolella zuluja vastaan.