Natascha Kampusch

Varhaiset vuodet ja perhe

Kampusch kasvoi äitinsä Brigitte Sirnyn ja kasvatti-isänsä Ludwig Kochin luona Wienissä, Itävallassasivatsivat. Hänen perheeseensä kuului kaksi aikuista tytärtä sekä neljä sisarentytärtä tai -poikaa. Kampuschin vanhemmat ero, kun hän oli vielä lapsi. Kampusch vietti aikaansa kummankin vanhempansa luona. Hän palasi lomalta isäpuolensa luota äitinsä luo sieppausta edeltävänä päivänä.

Vapautumisen jälkeen on ilmennyt, että sieppaaja Wolfgang Priklopil ja Nataschan vanhemmat tunsivat toisensa. He olivat ryyppykavereita. Silminnäkijöiden mukaan Natashca kävi vanhempiensa mukana ravintoloissa Priklopilin kanssa. Priklopil oli käynyt myös tekemässä sähkötöitä Nataschan äidin liikkeessä.

Nataschan äiti käytti sieppauksen aikoihin runsaasti alkoholia, ja hän löi lastaan.

Sieppaus

Kampusch lähti kotoa kouluun 2. maaliskuuta 1998. Hänellä oli ennen sitä ollut riitaa äitinsä kanssa. Koulumatkalla Natascha ajatteli vaihtaa tienpuolta, koska näki edessään epäilyttävän miehen. Natascha kuitenkin ajatteli ettei mies tee hänelle mitään ja jatkoi matkaa samaa tietä pitkin, jossa sieppaaja oli pakettiauton vieressä. Sieppaaja tarttui häneen ja hän ei pystynyt huutamaan apua. Sieppaaja lupasi, ettei Kampuschille käy mitään, jos hän tottelee. Sieppauksen takia Kampusch ei saapunut kouluun eikä tullut kotiin.

Silminnäkijän mukaan hän nousi valkoiseen pienoisbussiin, jossa oli tumma perä ja sivuikkunat. Kaksi muuta silminnäkijää raportoivat auton rekisteritunnuksessa olleen G-kirjain tai kirjaimet GF. G-kirjain viittaa Gänserndorfin alueeseen. Erään silminnäkijän mukaan Kampuschin veti pienoisbussiin kuljettajan vieressä ollut henkilö. Kampusch ei itse kuitenkaan vahvista tätä väitettä. Priklopil kuului niihin satoihin valkoisen pakettiauton omistajiin joita kuulusteltiin 1998. Poliisin mukaan hänen alibiaan pidettiin tuolloin pitävänä.

Etsintä

Tytön löytämiseksi aloitettiin ennennäkemättömän mittava etsintäkampanja, jossa tutkittiin 700 autoa kidnappaajan auto mukaan luettuna. Etsintöjen yhteydessä kuulusteltiin yli tuhatta epäiltyä monissa maissa. Priklopilin asuintaloon ei kuitenkaan tehty kotietsintää todisteiden puutteen ja hänen esittämänsä alibin vuoksi. Poliisin ainoa johtolanka oli, että tytön oli nähty nousevan valkoiseen pienoisbussiin.

Elämä siepattuna

Sieppaaja piti uhriaan lähes täydellisessä eristyksessä kuuden neliön kellarityrmässä Strasshofissa, 25 kilometrin päässä Wienistä. 1,78 metriä pitkä, 1,81 metriä leveä js 2,37 metriä korkea huone oli rakennettu autotallin kellariin, 2,5 metriä maan alle. Huoneen sulki kolme peräkkäistä ovea joista yksi oli panssaroitu. Sisäänkäynti oli piilotettu kaapin taakse. Huoneessa ei ollut ikkunoita, eikä sinne tullut päivänvaloa.

Ensimmäisen puolen vuoden aikana Natascha ei päässyt 'huoneestaan' ulos. Sieppaaja myös hakkasi Nataschan usein pahoin. Myöhemmin Natascha yleensä söi aamiaisia yhdessä Priklopilin kanssa; tämä ei tavallisesti käynyt työssä. Loppupäivä kului tekemällä erilaisia töitä talossa. Kotityöt, lukeminen, television katselu, puhuminen ja ruoanlaitto – tämä jatkui vuosia: Nataschan elämä kiertyi yksinäisyyden pelon ympärille.

Natascha pääsi ulkoilemaan viimeisen siepattunaolovuotensa ajan, mutta ei ollut uskaltanut aiemmin paeta. Kidnappaaja oli opettanut hänelle eri kouluaineita ja tuonut kirjoja luettavaksi. Lisäksi hän oli saanut kuunnella radiota ja katsoa ajoittain sieppaajan hänelle nauhoittamia televisio-ohjelmia autotallin kellariin rakennetussa tyrmässään. Sieppaaja oli käskenyt tytön kutsua häntä 'herraksi' tai 'valtiaaksi', mihin tämä ei kuitenkaan ollut suostunut. Hän oli myös todennut Nataschalle: 'He eivät ikinä saa minua elävänä kiinni'.

Jonkin aikaa ennen Nataschan pakoa naapurit näkivät Nataschan ja Priklopilin usein ajelemassa tämän urheiluautolla. Naapurin kysyttyä Priklopililta tytöstä tämä vastasi hänen olevan kotiapulainen Jugoslaviasta.

Natascha kävi Priklopilin kanssa vuoden 2006 alkupuolella hiihtolomalla Alpeilla. Hän on ollut myös liikenneratsiassa, mutta ei ilmaissut poliiseille mitään tilanteestaan. }}

Pako

Natascha käytti hyväkseen kidnappaajan varomattomuutta ja pakeni ollessaan pihassa imuroimassa hänen autoaan 24. elokuuta 2006in. Hän hakkasi 80-vuotiaan Inge T. -nimisen naapurin ikkunaa ja sanoi: 'Minä olen Natascha Kampusch.' Naapuri ei aluksi ollut halukas auttamaan, mutta otti lopulta yhteyttä poliisiin. Uhri vietiin sittemmin Deutsch Wagram kaupungin poliisiasemalle. Natascha tunnistettiin kehossa olevan arven perusteella, tyrmästä löytyi hänen nimellään oleva passi ja DNA-testi toi lopullisen varmuuden.

Vapautuessaan Natascha oli 42-kiloinen ja 160-senttimetrinen. Italialaisviestinten mukaan hän kärsii lisäksi voimakkaasta Tukholma-syndroomasta, jossa panttivanki samaistuu sieppaajaansa, mutta traumoihin ja kriisien jälkihoitoon erikoistuneen psykologian dosentin Salli Saaren mielestä termiä Tukholma-syndrooma ei tässä tapauksessa tulisi käyttää. Nataschan paettua sieppaaja teki itsemurhan. Natascha on myös ilmaissut lausunnossaan medialle olevansa pahoillaan vangitsijansa kuolemasta:

'Minusta hänen kuolemansa oli turha. Hän oli osa elämääni ja siksi tavallaan suren häntä.' }}

Media

Median kiinnostuksen kohteena Natascha ei ole ollut ainoastaan uhri, vaan myös median hyötyjä. Hän on ansainnut haastatteluista kuukauden aikana 1,5 milj. euroa. Samansuuruisen summan hän saa vielä lisää, jos sopimukset Hollywoodin kanssa toteutuvat.

Sieppauksen motiivi

Tutkinnanjohdon mukaan kidnappauksen motiivista ei ole tietoa. Ulkoisia väkivallan merkkejä Kampuschista ei löytynyt. Natascha on kieltäytynyt kommentoimasta, oliko hän sukupuolisessa kanssakäymisessä sieppaajansa kanssa. }}

Viitteet

Katso myös

Sano Fusako, kymmenvuotiaana siepattu japanilainen koulutyttö, joka oli vankina 9 vuoden ajan;
Sabine Dardenne, Belgiassa 12-vuotiaana siepattu tyttö, jota Marc Dutroux piti vankina 2,5 kuukautta;
Tanya Kach, amerikkalainen tyttö, jota Thomas Hose piti kotonaan vankina vuosina 1996–2006.