Nazcan linjat

Hämähäkkikuvio Nazcan tasangolla
Nazca (tai Nasca) on Perun etelärannikon läheisyydessä sijaitsevien jokilaaksojen muodostama kokonaisuus ja samalla alueen suurimman kaupungin nimi.
Nazcan linjat havaittiin ensi kertaa 1920-luvulla, kun säännöllinen kaupallinen lentoliikenne alkoi autiomaan yli.
Nazcan kuviot eli Nazcan viivat näkyvät hyvin lentokoneesta. On pitkään sanottu, että ne näkyisivät vain lentokoneesta, mutta uusien kolmiulotteisella tietokonemallila tehtyjen tutkimusten mukaan monet näkyvät
maastostakin.
Kuvioita on satoja, esimerkiksi kolibri, valas, kondori, papukaija, fregattilintu, hämähäkki, kettu, apina, lisko, koira ja astronautti. Kasvejakin on piirretty, esimerkiksi kukkia. Suurimmat kuviot ovat epäsuunnikkaita, kolmioita, suorakaiteita, spiraaleja ja murtoviivoja. Suoria linjoja on noin tuhat, monet lähtevät säteittäin jostain keskipisteestä.
Muitakin kuvioita on Perusta löydetty, esimerkiksi Piscon lahden kynttelikköä muistuttava kuvio, joika on aiempien Paracas-intiaanien tekemä. Nazcan kuviot on tehty nostamalla autiomaan tummia kiviä pois, jolloin vaaleampi maa paljastuu.
Suorat linjat saattavat olla seremoniateitä. Kuviot olivat luultavasti uskonnollisten kokoontumisten paikkoja, tai niillä oli ehkä jokin muu uskonnollinen merkitys.
Arvailuja Nazcan linjojen teon syistä
Vuonna 1968 sveitsiläinen Erich von Dänikenen ehdotti kirjassaan Vieraita avaruudesta, että kuviot olivat itse asiassa muinaisten astronautti lentokentän laskeutumismerkkejä. Alue on kuitenkin pehmeää kivikkoista kalkkimaata ja ei oikein sovellu laskeutumisalustaksi. Joe Nickell on myöhemmin tehnyt yhden kuvioista käyttäen Nazca-intiaanien aikaisia menetelmiä, ilman apua yläilmoista.
Paikallisten kyläläisten mukaan muinaiset intiaanit suorittivat näiden kuvioiden luona rituaaleja, joilla kiittivät jumalia ja varmistivat veden tulon jatkumisen Andeilta.
Tähän liittyen linjojen syntyä on selitetty muun muassa vuoden 536 maailmanlaajuisella katastrofilla (jättimäinen tulivuorenpurkaus?), joka johti muun muassa vuosikausien kuivuuteen kyseisillä alueella. Intiaanit, joiden uskonnossa sateen jumala oli keskeinen, yrittivät yhä suuremmilla palvontamenoilla, siis suuremmilla linjoilla, lepyttää vihastuneen sateen jumalan.
Nazcan kalliopiirrokset liitettiin yhdessä Pampas de Jumanan kalliopiirrosten kanssa Unescoonn maailmanperintöluettelo vuonna 1994.
Intiaanien rakentamat maanalaiset vesijohdot ovat edelleen käytössä.
Nazcan/Nascan kulttuuri
Nazcan kulttuuria edelsi jo 1400 eaa. alkanut niin sanottu alkujakso, jonka aikana tehtiin pieniä kivipiirroksia.
Rannikon aavikoituminen eteni sisämaahan seuraavalla Paracas-kaudella. Asutuskeskusten luku lisääntyi silti edettäessä Paracas-jaksosta Nazca-jaksoon.
Nascan edeltäjät Paracas-intiaanit tekivät suuria kuvioita rinteisiin.
Nazcan/Nascan kulttuuri syntyi noin 200 eaa., varhaisen horisontin kuivuuden jälkeen. Alussa Nazcan keramiikassa oli varhaisemman Paracasnin piirteitä. Nazca VI ja VI-kausilla ilmestyi keramiikkaan sotilasaiheita ja Moche vaikutuista. Nazca-keramiikkaa luotiin vielä noin vuonna 755 jaa.
Nazcan kulttuuri kukoisti noin 300 eaa./200 eaa–600 jaa. Kulttuurin loppu saattaa liittyä aavikoitumiseen. Linjat ja geometriset kuviot on luultavasti tehty myöhemmin. Cahuachi, nazcakeskus 1-500 jaa., oli rakennettu 150 hehtaarin alueelle; temppeleitä, korokkeita ja aukioita luonnonkukkuloilla. Tambo Viejossa oli 8 800 tiiviisti rakennettua asumusta. Nazcankin käsityöläiset tekivät hyvää keramiikkaa ja kutojat tekstiilejä.
Lähteet
Katso myös
Aiheesta muualla