Neitoperhonen

Neitoperhonen (Nymphalis io, syn. Inachis io) täpläperhosten heimoon kuuluva kulttuuriympäristöjen perhonen.

Koko ja ulkonäkö

Neitoperhosen siipien kärkiväli on n. 4–5 cm ja se on hiukan nokkosperhosta suurempi. Neitoperhonen on yläpuolelta huomiota herättävä perhonen, taustaväri on syvänpunainen ja jokaisessa siivessä on iso ja värikäs silmätäplä. Alapuolelta lajin siivet ovat tasaisen mustat. Lennossa perhonen näyttää enemmän mustalta kuin punaiselta.

Levinneisyys ja lentoaika

Neitoperhonen on Suomessa tulokaslaji, joka on vasta 1960-luvulta lähtien alkanut esiintyä maassa. Pitkään satunnaisesti tavattu harvinainen laji on nykyään yleinen Etelä-Suomessa, viime vuosina laji on ollut lentoaikanaan yksi yleisimmistä päiväperhosista. Levinneisyyden raja kulkee suunnilleen Vaasa–Kuopio-linjalla, pohjoisemmaksi mentäessä lajia esiintyy harvemmin.

Neitoperhonen lentää kahdessa sukupolvessa, ensimmäinen keväällä jopa maaliskuusta kesäkuuhun ja toinen sukupolvi heinäkuun lopulta jopa lokakuulle.

Elinympäristö ja elintavat

Neitoperhonen on tyypillinen kulttuuriympäristöjen perhonen, se elää pihapiireissä, puutarhoissa ja istutusten lähettyvillä. Keväällä ensimmäisen sukupolven naaraat munivat munat, jotka kesän aikana kehittyvät toukiksi, koteloituvat ja kuoriutuvat syksyllä toisen sukupolven aikuisina. Aikuinen yksilö talvehtii, usein vajoissa, autotalleissa tai muissa ulkorakennuksissa.

Ravintokasvi

Neitoperhosen toukat ovat monofageja ja syövät nokkosta (Urtica). Aikuinen yksilö syö kukkien mettä, esimerkiksi pietaryrtin ja ohdakkeiden kukat vetävät niitä puoleensa. Neitoperhoset saattavat myös syödä puiden mahlaa tai mädänneiden hedelmien käynyttä mehua.