Nerous

Neroina pidetään ihmisiä, jotka ovat jollakin alalla merkittävästi muita alan lahjakkuuksia edistyneemmällä tasolla ja pystyvät luomaan jotain uutta ja merkittävää tavalla, joka hämmästyttää muita ihmisiä. Yhdysvaltalainen psykologi Lewis Terman määritteli vuonna 1916 ”potentiaaliseksi neroksi” henkilön, jonka älykkyysosamäärä on ainakin 140. }} Nerous yhdistetään usein erityisesti taiteisiin ja tieteisiin, joskin myös vaikkapa talouden ja politiikan alalla voi esiintyä tällaista poikkeuksellista lahjakkuutta. Neron arkkityyppinä pidetään Einsteinia, jonka älykkyysosamäärä oli luultavimmin noin 160–165.

Vaikka neroudelle ei ole yksiselitteistä määritelmää, niin useat tutkijat liittävät siihen epätavallisen suuren henkisen lahjakkuuden ja luovuuden. Nerot ovat yleensä ihmisiä, jotka muistavat poikkeuksellisen hyvin lukemansa ja kuulemansa, sekä osaavat tuottaa uuden tiedon vanhan pohjalta. Käytännössä nerous on tiedon uusiokäyttöä.

Neron hahmo korostui romantiikan aatemaailmassa. Samassa yhteydessä syntyi käsite nerosta, jota ei ymmärretty omana aikanaan, vaan vasta jälkipolvien piirissä.

Yhdysvaltalaisen psykologin Shelley Carsonin vuonna 2003 tekemässä tutkimuksessa todettiin nerouden ja hulluuden eron olevan hiuksenhieno.

Lähteet

• Tieteen Kuvalehti , Nro 18/2005 s. 44–49, Nerouden ja hulluuden välinen raja on joskus seitinohut.

Viitteet

Katso myös

• Lapsinero
• Yleisnero
• Flynnin ilmiö
• Mensa
• Psykometriikka
• Älykkyysosamäärä
• Lahjakkuus