Nisäkkäät

• Nokkaeläimet (Monotremata)
  
• Pussieläimet (Marsupialia)
  • Opossumimaiset pussieläimet Didelphimorphia
    
  • Pussipäästäismäiset pussieläimet Paucituberculata
    
  • Villakarvapussirotat Microbiotheria
    
  • Australian pussipedot Dasyuromorphia
    
  • Pussimäyrämäiset pussieläimet Peramelemorphia
    
  • Pussimaamyyrät Notoryctemorphia
    
  • Harvaetuhampaiset Diprotodontia
    
• Istukkanisäkkäät (Placentalia)
  
  • Vajaahampaiset (Xenarthra)
    
  • Kaguaanit (Dermoptera)
    
  • Desmostylia
    
  • Puupäästäiset Scandentia
    
  • Kädelliset (Primates)
    
  • Jyrsijät (Rodentia)
    
  • Jäniseläimet (Lagomorpha)
    
  • Hyönteissyöjät (Insectivora)
    
  • Lepakot (Chiroptera)
    
  • Muurahaiskävyt (Pholidota)
    
  • Petoeläimet (Carnivora)
    
  • Kavioeläimet (Perissodactyla)
    
  • Sorkkaeläimet (Artiodactyla)
    
  • Valaat (Cetacea)
    
  • Afrosoricida
    
  • Norsupäästäiset (Macroscelidea)
    
  • Putkihampaiset (Tubulidentata)
    
  • Tamaanit (Hyracoidea)
    
  • Norsueläimet (Proboscidea)
    
  • Sireenieläimet (Sirenia)
    

Nisäkkäät (Mammalia) ovat lämminverisiä, selkärankaisia, joille tyypillisiä piirteitä ovat hikirauhaset, myös ne jotka tuottavat maitoa, karvapeite, kolme keskikorvan luuta, joita käytetään kuulemiseen ja neocortexa-alue aivoissa. Useimmilla nisäkkäillä on myös erikoistuneet hampaat ja monet käyttävät istukka lisääntymisessä. Nisäkkäiden aivot säätelevät tasalämpöisyyttä ja verenkiertoa mukaan lukien nelikammioista sydäntä.

Nisäkkäitä on yhteensä noin 5 400 lajia (mukaan lukien ihminen) 1200 suvussa, 153 heimossa ja 29 lahkossa, tosin nämä luvut vaihtelevat luokituksen mukaan.

Fylogeneettisesti Mammalia määritellään nokkaeläinten, pussieläinten ja istukkanisäkkäiden lähimmän yhteisen kantamuodon jälkeläisiksi. Tämä tarkoittaa, että jotkin sukupuuttoon kuolleet 'nisäkäsryhmät' eivät kuulu itse mammaliaan, vaikka monilla niistä on nisäkkäille tunnusomaisiksi määriteltyjä piirteitä, joiden perusteella ne muuten luokiteltaisiin nisäkkäiksi. Nämä 'nisäkkäät' luokitellaan yleensä luokkaan Mammaliaformes.

Nisäkkäiden alaluokkia on kolme:

• Nokkaeläimet (Monotremata)
• Pussieläimet (Marsupalia)
• Istukkanisäkkäät (Placentaria eli Eutheria)

Näistä alaluokista kahdesta viimeisestä käytetään myös yhteisnimitystä synnyttävät nisäkkäät (Theria).

Istukkanisäkkäiden poikaset kehittyvät kohdussa. Emo synnyttää poikaset elävinä, ravitsee maitorauhasillaan eli nisillään ja huolehtii poikasistaan, kunnes ne ovat tarpeeksi kehittyneitä hankkimaan ravintonsa. Istukattomat nisäkkäät eli pussieläimet synnyttävät varsin kehittymättömiä poikasia, jotka ryömivät emon mahan pinnalla olevaan pussiin ja nuolevat emon nisistä tihkuvaa maitoa, kasvaen siellä ensimmäiset elinviikkonsa. Nokkaeläimet, joita on vain 3 lajia, munivat munia, joita ne hautovat. Kaikki nisäkkäät ovat tasalämpöisiä, ja ruumiinlämpö eri ryhmien välillä vaihtelee 32 asteesta noin 40 asteeseen.

Nisäkkäiden anatomialle on tyypillistä karvapeite lukuun ottamatta muurahaiskäpyä, jonka karvapeite on kehittynyt suomumaisiksi levyiksi, ja valaita, joilta karvapeite häviää sikiö- ja poikasvaiheen jälkeen. Ihminenkin on hyvin vähäkarvainen. Nisäkkäillä on nelilokeroinen sydän, lihaksikas palleassa, välikorva on 3 kuuloluuta, sydämessä vasemmalle kaartuva aortankaari, ja pääkoppaan niveltyvä yhdestä luuparista kehittynyt alaleuka. Erityisesti nisäkkäiden haju- ja kuuloaistit ovat tehokkaita, ja monien hedelmiä ja kasviksia syövien nisäkkäiden värinäkö on erityisen tarkka. Monet nisäkkäät, etenkin kädelliset, ovat älykkäitä.

Nisäkkäitä ovat mm. ihmiset samoin kuin monet kotieläimet. Myös valaat ovat nisäkkäitä. Suurin osa nisäkkäistä on istukkaeläimiä.

Suomessa on tavattu noin 60 luonnonvaraista nisäkäslajia. Epätarkkuus johtuu siitä, että mitkä lajit ovat luonnonvaraisia, mitkä ihmisen toimesta tänne saatettuja. Jos otetaan huomioon myös kaikki ihmisen tänne avustamat tai tuomat lajit, kasvaa Suomessa tavattujen nisäkkäiden määrä yli 80:n.

Suurin nisäkäs on sinivalas, joka voi painaa 130 tonnia ja olla yli 30 metrin pituinen. Pienin nisäkäs on joko etruskipäästäinen tai siankuonolepakko, jotka painavat 2–3 g.

Katso myös

• Luettelo nisäkkäistä
• Tirri, Rauno, Lehtonen, Juhani, Lemmetyinen, Risto, Pihakaski, Seppo & Portin, Petter 1993: Biologian sanakirja. Otava, Keuruu. ISBN 951-1-11390-9

Lähteet