Norsunluurannikko

Historia

Norsunluurannikon varhaisemmasta historiasta ei ole juuri jäänteitä, joskin alueella on ollut asutusta jo neoliittisella kaudella. Ensimmäiset ranskalaiset lähetyssaarnaajat saapuivat Norsunluurannikolle 1600-luvulla, mutta yhteydet eurooppalaisiin jäivät vähäisiksi merenkululle hankalan rannikon ja asukkaiden epäluulon takia. Ranskalainen amiraali Bouet-Williaumez teki vuosina 1843–1844 rannikon kuningaskunnista Ranskan protektoraatteja. Vähitellen ranskalaiset laajensivat valtapiiriään sisämaahan, mutta alistivat maan kokonaan vasta 1915. Norsunluurannikosta tuli Ranskan siirtomaa 1893 ja sittemmin osa Ranskan Länsi-Afrikkaa. Toisen maailmansodan jälkeen Ranskan siirtomaiden asukkaille alettiin myöntää laajempia oikeuksia ja itsehallintoa ja 1958 Norsunluurannikosta tuli autonominen tasavalta. Täyden itsenäisyyden se saavutti 1960.

Itsenäisyyden alusta Norsunluurannikon johtoon nousi heimopäällikön poika, lääkäri Félix Houphouët-Boigny, joka oli ollut Norsunluurannikon edustajana ja ministerinä Ranskan parlamentissa ja hallituksessa 1946–1959. Houphouët-Boigny hallitsi itsevaltaisin ottein säilyttäen hyvät suhteet länsimaihin aina kuolemaansa asti (1993).Hänen kaudellaan maassa vallitsi pitkään Norsunluurannikon demokraattisen puolueen (PDCI) hallitsema yksipuoluejärjestelmä, mutta 1990-luvun alussa sallittiin myös oppositiopuolueiden toiminta. Hänen seuraajansa Henri Konan Bédié varmisti paikkansa presidenttinä ja ehdottoman enemmistön parlamentissa valtapuolue PDCI:lle vuosien 1995–1996 vaaleissa, joita kuitenkin sävyttivät opposition boikotit ja syytökset vilpistä.

25. joulukuuta 1999 Robert Guéïn johtama sotilasjuntta kaappasi vallan PDCI:ltä ja järjesti uudet presidentinvaalit lokakuussa 2000. Voittajaksi nousi Laurent Gbagbo, Norsunluurannikon kansanrintaman (FPI) johtaja.

Syyskuussa 2002 osa armeijasta nousi kapinaan Gbagboa vastaan ottaen haltuunsa maan pohjoisosan. Siitä lähtien maassa on vallinnut valtataistelu jota on yritetty sovittelulla estää puhkeamasta täysmittaiseksi sisällissodaksi. Maahan on lähetetty myös ranskalaisia joukkoja ja YK:n rauhanturvaajia. Viimeisin sovittelun tulos on 30. heinäkuuta 2004 allekirjoitettu sopimus jonka piti johtaa poliittisiin uudistuksiin ja kapinallisten aseistariisuntaan 15. lokakuuta 2004 alkaen, mutta se epäonnistui.

Politiikka

Norsunluurannikon presidentti on Laurent Gbagbo.

Hallinnollinen jako

Norsunluurannikko jakautuu 19 alueeseen, jotka jakautuvat edelleen 58 departementtiin.

Maantiede

Maaliskuinen Norsunluurannikko satelliittikuvassa

Väestö

Etnisesti väestö jakaantuu neljään pääryhmään: akanit (42,1 prosenttia), voltalaiset eli gurit (17,6 prosenttia), pohjoiset mandet (16,5 prosenttia), krout (11 prosenttia) ja eteläiset mandet (10 prosenttia). Maassa asuu kuitenkin eri arvioiden mukaan myös 3–5 miljoonaa muista Afrikan maista (ennen kaikkea Burkina Fasosta ja Ghanasta) maista tullutta siirtotyöläistä, sekä noin 30 000 libanonilaista.

Uskonnollisesti noin 60 prosenttia on muslimeja, 20 prosenttia kristittyjä ja loput perinteisen animismin harjoittajia. Myös osa kristityiksi ja muslimeiksi tunnustautuvista harjoittaa yhä animistisia perinteitä.

Norsunluurannikolla on Länsi-Afrikan vakavin HIV/AIDS-ongelma. WHO:n vuoden 2003 arvion mukaan noin 7 prosenttia aikuisväestöstä on HIV-positiivisia.