www.all2know.com Google WWW All2know fi
  Etusivu Etusivu | Tietoja Tietoja 
  Navigaatio
» Etusivu
» Artikelkategorier
» Luettelo luetteloista
» Aakkosellinen hakemisto
» Kalenteri
» Arvottu artikkeli
» Muokkaa Aiheesta muualla
Viimeisimmät muutokset: 2007-10-09
  Tänne linkitetyt sivut 
Messierin luettelo
Planetaarinen sumu
Messier 14
Kettu (tähdistö)
Orionin sumu
Messier 27
Messier 81
Messier 28
Tuulimyllygalaksi
Messier 46
Messier 67
Messier 60
Messier 65
Messier 102
HD 189733
  Muut kielet 
deHantelnebel
frNébuleuse de l'Haltère
Luokka: Messierin luettelo Planetaariset sumut

Nostopainosumu

Nostopainosumu eli M27 on planetaarinen sumu Ketunssss tähdistöä. Se oli ensimmäinen havaittu planetaarinen sumu, jonka löysi Charles Messier 12. heinäkuuta 1764. Hän kuvaili sitä tähdettömäksi soikeaksi sumuksi. William Herschelin poika John antoi sumulle nimeksi Dumb-bell (nostopaino).

Nostopainosumu on planeetaltamme katsottuna yksi laajimmista planetaarisista sumuista ja toiseksi kirkkain Helix-sumun jälkeen (Nostopainosumun pintakirkkaus on kuitenkin suurempi). Heikko halo mukaan lukien sen halkaisija on taivaalla puolet täysikuusta. Se näkyy Maaahan suunnilleen sivulta päin. Jos jompikumpi sen navoista näkyisi meitä kohti, olisi sumu todennäköisesti renkaan muotoinen ja muistuttaisi esimerkiksi Lyyran rengassumu M57.

Venäläisen tähtitieteilijän O. N. Tšudovitšeran mukaan sumu laajenee noin 6,8 kaarisekuntia vuosisadassa, mikä merkitsisi sille noin 3 000–4 000 vuoden ikää. Sumun keskustähti on melko kirkas O7-luokan sinertävä kääpiö, jonka kirkkaus on 13,5 magnitudia. Sillä on ilmeisesti myös kirkkaudeltaan 17 magnitudin kellertävä seuralaistähti 6,5 kaarisekunnin päässä.

Nostopainosumun etäisyyttä ei tunneta tarkasti. Arviot ovat vaihdelleet 490 ja 3 500 valovuoden välillä, mutta useimmin luvuksi on saatu noin 1 250 valovuotta. Tällä etäisyydellä sumun absoluuttinen kirkkaus on noin satakertainen Aurinkoon nähden ja keskustähden kirkkaus +6m (kolmannes Auringon kirkkaudesta). Suuri osa tähden säteilystä on korkeaenergiaista ja näkyvän valon ulkopuolella; kaasusumu absorboi säteilyn ja emittoi sen uudelleen suureksi osaksi näkyvänä valona.

Hubble-teleskoopin kuva Nostopainosumusta, jossa näkyy moninaisia kaasumuodostelmia. Keskustähti sijaitsee juuri kuvan vasemman ylänurkan yläpuolella

Hubble-teleskoopin kuva Nostopainosumusta, jossa näkyy moninaisia kaasumuodostelmia. Keskustähti sijaitsee juuri kuvan vasemman ylänurkan yläpuolella

Vuonna 2001 Hubble-avaruusteleskooppi otti Nostopainosumusta tarkkoja kuvia, joista huomattiin lukuisia hehkuvia kaasuryppäitä sumun sisällä, kuuman ionisoituneen kaasun ja viileän neutraalin kaasun yhtymäkohdissa. Niiden koko ja muoto vaihtelee keskustähteen osoittavista hehkuvista sormimaisista muodostelmista yksittäisiin pilviin, joista osassa on kaasusta muodostuva häntä. Niiden koko on 17–56 miljardia kilometriä (vertaa Pluton radan säde 5,9 miljardia kilometriä) ja massaltaan kukin niistä vastaa noin kolmea maapalloa. Ne ovat muodostuneet sumun kehityksen alkuvaiheessa ja ne muuttavat muotoaan sumun laajetessa. Hubble-teleskooppi on löytänyt vastaavantapaisia muodostelmia myös Lyyran rengassumusta, Eskimosumusta (NGC 2392) ja 'Verkkokalvosumusta' (IC 4406), joten ne saattavat olla planetaaristen sumujen tyypillinen piirre.

1 Havaitseminen
2 Katso myös
3 Lähteet

Havaitseminen

Nostopainosumu on kaikista planetaarisista sumuista helpoin havaita. Se näkyy jo tavallisella kiikarilla tai pienellä kaukoputkella sumumaisena levynä, ja suurehkolla harrastajalaitteella voi nähdä sumun keskustähden sekä sen nostopainomaisen muodon. Se sijaitsee noin kolme astetta pohjoiseen Nuolen kirkkaimmasta tähdestä γ Sagittaesta, neljän juuri paljain silmin havaittavan tähden muodostaman puolikaaren keskellä.

Katso myös

Lähteet

Tarjoaa Wikipedia, vapaa tietosanakirja. Aiheesta muualla. Kaikki teksti on saatavilla GNU Free Documentation License Aiheesta muualla.