Stella nova – Uusi tähti
Nova kirkkaimmillaan ja selvästi himmeämpänä purkauksen jälkeen
Keskimäärin noin kerran vuosikymmenessä havaitaan taivaalla uusi tähti, jota siellä ei aikaisemmin ole ollut (ainakaan paljain silmin nähtävänä). Nämä tähdet, joiden nimi tulee latinan uutta tarkoittavasta sanasta (novus, -a, -um), ovat näkyvissä vain muutaman viikon ja katoavat sitten. Vertailemalla taivaasta otettuja ”ennen ja jälkeen” kuvia huomaamme, että novat ovat vanhoja tähtiä, joiden kirkkaus nousee ja laskee ajoittain hyvin voimakkaasti. Novan voi nähdä paljaallakin silmällä, kun novapurkaus on tarpeeksi voimakas tai tarpeeksi lähellä Aurinkokuntaamme. Näin kävi esimerkiksi vuonna 1975, kun nova syntyi lähelle Joutsenen tähdistössä sijaitsevaa Deneb-tähteä. Nova sai nimekseen Nova Cygni 1975 ja se oli viime vuosikymmenien kirkkain nova.
On olemassa monia syitä siihen miksi tähden kirkkaus kasvaa äkillisesti. Syynä tähän voivat olla esimerkiksi tähden rakenteessa tapahtuvat muutokset. Joka tapauksessa novat ovat uusiutuvia. Tämä tarkoittaa sitä, että tuhansien tai miljoonien vuosien välein yksittäisen novan kirkkaus nousee jälleen räjähdysmäisesti. Keskimäärin novan kirkkaus nousee 7–16 magnitudia.
Novat ovat kaikki kaksoistähtiä, joissa valkoinen kääpiö ja jättiläiseksi paisuva tähti kiertävät toisiaan. Jälkimmäisestä tähdestä siirtyy massaa valkoiseen kääpiöön. Spektroskopiset mittaukset ovat osoittaneet massavirran koostuvan pääasiassa vedystä ja heliumista, mutta myös hiilestä, typestä, hapesta, neonista ja magnesiumista. Massan siirtymisen tähdestä toiseen tekee mahdolliseksi se, että jättiläiseksi paisuva tähti täyttää ns. Rochen pinnan.[NASA´s observatorium ]
Kertyvän aineen määrä on valkoisen kääpiön omaan massaan verrattuna vähäinen. Valkoinen kääpiö on kuluttanut loppuun kaiken vetynsä elämänsä aikaisemmissa vaiheissa.
Nova vaihe vaiheelta
Ainekiekon syntyminen: Ainevirta lähtee pääsarjan tähdestä (iso pallo) ja kulkee kuvan keskustan kautta kohti valkoista kääpiötä (pieni pallo). Valkoinen kääpiö liikkuu radallaan ainevirran matkatessa sitä kohti, jonka vuoksi ainevirta ei osu suoraan siihen, vaan alkaa kiertää sitä lähestyvänä spiraalina. (Ainevirtaa ei esiinny tässä animaatiossa.)
Hubble-teleskoopin
ottama kuva vuonna 1992 tapahtuneesta novapurkauksesta V1974 Cygni -tähdessä.]]
Seuraavissa neljässä kuvassa mittasuhteet eivät ole oikein, sillä valkoisen kääpiön pitäisi olla aivan pistemäinen. Valkoisen kääpiön koko on maapallon kokoluokkaa eli n. 10.000 km eli se on alle sadasosa Auringon sädettä.[Heikki Oja: POLARIS - Nuorten tähtitieto Ursa 1999 (5. uusittu painos) ]
| 
|
| 1. Pääsarjan tähden ja valkoisen kääpiön muodostama kaksoistähtijärjestelmä.
| 2. Valkoisen kääpiön kumppani on tullut elämänsä loppuvaiheeseen ja paisuu siksi punaiseksi jättiläiseksi.
|
| 
|
| 3. Koska punaiseksi jättiläiseksi paisuva tähti täyttää Rochen pinnan, siitä voi siirtyä massaa valkoiseen kääpiöön. Aine kiertää valkoista kääpiötä lähestyvänä spiraalina, kunnes se osuu sen pintaan. Spiraali muodostuu, koska virtaavalla aineella on niin paljon nopeutta, ettei se voi pudota suoraan valkoisen kääpiön pinnalle. Tämä johtuu siitä, että kaksoistähden komponentit kiertävät toisiaan suurella nopeudella.
| 4. Aineen kertyessä valkoisen kääpiön pinnalle pinnan lämpötila ja siihen kohdistuva paine kasvavat. Ajan mittaan paine ja lämpötila ovat tarpeeksi korkeita fuusioreaktion alkamiseksi.[Dr. Nicholas Short´s Remote Sensing Tutorial ] Fuusioreaktion tapahtuminen valkoisen kääpiön pinnalla räjäyttää sen pinnalle kertyneen ainekerroksen avaruuteen ja nostaa sen kirkkautta räjähdysmäisesti. Fuusioreaktion synnyttämä paineaalto hajottaa valkoista kääpiötä kiertäneen ainekiekon.
|
5. Fuusioreaktio ei kuitenkaan ole tarpeeksi voimakas tuhoamaan valkoista kääpiötä. |
[[Kuva:Diagram of a Cataclysmic Variable.png|thumb|250px|Valkoista kääpiötä kiertävästä tähdestä virtaava aine osuu kaasukiekkoon ja synnyttää siihen ns. 'kuuman pisteen' (engl. hot spot), joka värähtelee massavirran muutosten mukana. Kuuman pisteen säteily johtuu kiekon kaasun ja tähdestä tulevan massavirran törmäyksen aiheuttamasta valtavasta kitkasta. Kiekko itse säteilee kaasun sisäisen kitkan eli viskositeetin takia.]]
Novat eivät ole ikuisia
Novapurkaukset eivät voi jatkua loputtomiin. Novapurkauksien jatkuminen valkoisen kääpiötähden pinnalla on riippuvainen toisen tähden vakaudesta ja siitä virtaavan massavirran suuruudesta. Valkoisen kääpiön kumppanin elämän vakaa vaihe päättyy lopulta joko supernovaräjähdykseen tai toisen valkoisen kääpiön syntyyn. Myös valkoisella kääpiöllä voi tapahtua supernovaräjähdys.
- Mikäli alkuperäisen tähden massa on pienempi kuin kolme Auringon massaa, niin sen ulkokerrokset hajoavat rauhallisesti avaruuteen ja siitä jää jäljelle valkoinen kääpiö. Tällöin molemmat valkoiset kääpiöt jäävat vielä kiertämään toisiaan, mutta viilentyvät lopulta mustiksi kääpiöiksi. Novapurkaukset päättyvät johtuen ainevirran tyrehtymisestä.
- Mikäli tähden massa on suurempi kuin kolme Auringon massaa, niin se tuhoutuu valtavassa supernovaräjähdyksessä ja samalla tuhoutuu myös sen kumppani. Räjähtävän tähden massasta riippuen supernovaräjähdyksestä voi syntyä neutronitähti tai musta aukko. Novapurkaukset päättyvät johtuen molempien tähtien tuhoutumisesta.
- Itse valkoisen kääpiön massan yläraja on 1,4 Auringon massaa. Jos toisesta tähdestä tulee massaa niin paljon, että massaraja ylittyy, valkoinen kääpiö räjähtää supernovana (tyyppi Ia) ja siitä tulee neutronitähti. Tätä massarajaa kutsutaan myös Chandrasekharin rajaksi. Novapurkaukset päättyvät johtuen pääsarjan tähden tuhoutumisesta supernovaräjähdyksessä.
Novien päättymiseen on siis kolme syytä. Kaksi niistä on riippuvaisia tähden massan suuruudesta ja kolmas siitä virtaavan massavirran suuruudesta. Novan voisi siis sanoa olevan vain yksi mahdollinen vaihe
kaksoistähden elämässä, jonka päättyminen on vain ajan kysymys.
Symbioottiset tähdet
Symbioottisessa tähdessä on novamainen kaksoistähti, jossa jättiläistähdestä virtaa kaasua valkoiseen kääpiöön. Kiekko ja sen kuuman pisteen (engl. hot spot) aiheuttamat kirkkaudenmuutokset ovat havaittavissa, mutta ne eivät silti ole novapurkauksia.
Luokittelu
Novapurkaus nostaa valkoisen kääpiön kirkkautta nopeasti
Novien kirkkaus vaihtelee, joten ne kuuluvat muuttujatähtien ryhmään. Novien kirkkauden muutos ei ole tasaisen jaksollista kuten sykkivillä muuttujilla, vaan purkauksen omaisesti nousevaa ja laskevaa.
Novat ovat kaikki kaksoistähtiä, joissa toisesta tähdestä siirtyy ainetta kaksoistähden toiseen komponenttiin. Molempien tähtien on oltava 'lähellä' toisiaan, jotta tämä aineen siirtyminen olisi mahdollista.
Itse novat jaetaan vielä useaan alaryhmään; tavallisiin ja toistuviin noviin sekä novamaisiin muuttujiin.[Ursa ] Novilla on tähtien pintalämpötilaan (eli spektreihin) perustuvassa luokittelujärjestelmässä oma luokkansa. Novien spektrityyppi on Q.
Ns. tavallisista novista poikkeavat novat luokitellaan niiden kirkkauden muutoksen nopeuden mukaan:[The Worlds of David Darling ]
- Nopeat novat: Kirkkaus nousee nopeasti huippuunsa ja maksimikirkkaus kestää yleensä muutaman päivän, jonka jälkeen himmeneminen tapahtuu nopeasti. Himmenemisessä voi tapahtua nopeahkoa kirkastumista ja palautumista eli ns. 'sahaamista'. Esim. Nova Persei 1901.
- Hitaat novat: Kirkkaus nousee asteittain maksimiin ja kestää muutamia viikkoja, jonka jälkeen kirkkaus himmenee noin 150 päivässä.
- Hyvin hitaat novat: Kirkkauden maksimi kestää vuosia ja myös himmeneminen on äärimmäisen hidasta. Esim. RT Serpentis.
Historia
Tyko Brahe 1546 - 1601
Tähtitieteilijä Tyko Brahe havaitsi 11. marraskuuta vuonna 1572 uuden tähden ilmestyneen Kassiopeian tähdistöön. Tämä oli hänestä varsin hätkähdyttävää, sillä hänen aikanaan ihmiset uskoivat tähtitaivaan olevan ikuinen ja muuttumaton, koska papit olivat ajan mukaisesti kertoneet kansalle, että Jumala oli luonut kaiken ja niin myös tähdet.
Tyko paneutui tutkimaan löytöään ja julkaisi vuonna 1573 pienen kirjasen nimeltään De stella nova (lat. Uudesta tähdestä). Tyko kuvaili löytöään tässä kirjassaan väittäen mm. että hänen löytämänsä uusi tähti sijaitsi hyvin kaukana tähtitaivaalla. Tykon havainto ja myös hänen kirjansa aiheuttivat suurta tyrmistystä etenkin papiston keskuudessa johtuen sen ristiriidasta pappien opetuksiin. Pappien opetuksien mukaan maailmankaikkeuteen ei ollut voinut syntyä mitään uutta sen jälkeen, kun Jumala oli lopettanut luomistyönsä. Lisäksi tuohon aikaan lähes kaikki tähtitietous oli peräisin vielä Aristoteleen ja Ptolemaioksen teoksista.
Tykon havaitsema tähti luokiteltaisiin nykyään supernovaksi. Se tunnetaan nimellä SN 1572. Kirjan ansiosta termi ”nova” vakiintui tarkoittamaan uutta tähteä. Supernovaa ja novaa ei kuitenkaan erotettu ilmiöinä toisistaan[NASA´s imagine the universe ] ennen kuin vasta 1930-luvulla, jolloin niiden väliset rakenteelliset erot huomattiin. Nämä ”uudet tähdet” saivat nimensä niiden kirkkauksien perusteella: kirkkausasteeltaan voimakkaammasta novasta tuli supernova ja heikompi nimettiin vastaavasti novaksi.
Kirkkaita novia vuodesta 1890 eteenpäin
Hubble-teleskoopin kuvia tähdestä V838 Monocerotis. Kuvissa tähti näkyy kirkkaana punaisena erottuvan pölypilven keskellä. Tämä pölypilvi on ilmeisesti seurausta edellisistä novapurkauksista. Kuvissa uusimman novapurkauksen etenevä valo valaisee eri kohtia pölypilvestä
[[Kuva:The Legacy of Nova T Pyxidis.jpg|thumb|300px|Vasemmanpuoleinen kuva näyttää T Pyxidis tähden ympärillä olevan kaasupilven, joka on syntynyt useiden novapurkausten tuloksena. Oikeanpuoleinen kuva osoittaa, ettei tämä kaasupilvi olekaan pilvimäinen kuten ennen on oletettu, vaan että kaasu on jakaantunut useaksi 'kuplaksi', jotka ovat oman aurinkokuntamme kokoisia.
[Hubblesite ]]]
| Vuosi
| Nova
| Maksimikirkkaus
|
| 1891
| T Aurigae
| 3.8 mag
|
| 1898
| V1059 Sagittarii
| 4.5 mag
|
| 1899
| V606 Aquilae
| 5.5 mag
|
| 1901
| GK Persei
| 0.2 mag
|
| 1903
| Nova Geminorum 1903
| 6 mag
|
| 1905
| Nova Aquilae 1905
| 7.3 mag
|
| 1910
| Nova Lacertae 1910
| 4.6 mag
|
| 1912
| Nova Geminorum 1912
| 3.5 mag
|
| 1918
| V603 Aquilae
| −1.8 mag
|
| 1919
| Nova Lyrae 1919
| 7.4 mag
|
| 1919
| Nova Ophiuchi 1919
| 7.4 mag
|
| 1920
| Nova Cygni 1920
| 2.0 mag
|
| 1925
| RR Pictoris
| 1.2 mag
|
| 1934
| DQ Herculis
| 1.4 mag
|
| 1936
| CP Lacertae
| 2.1 mag
|
| 1939
| BT Monoceretis
| 4.5 mag
|
| 1942
| CP Puppis
| 0.3 mag
|
| 1943
| Nova Aquilae 1943
| 6.1 mag
|
| 1950
| DK Lacertae
| 5.0 mag
|
| 1960
| V446 Herculis
| 2.8 mag
|
| 1963
| V533 Herculis
| 3 mag
|
| 1970
| FH Serpentis
| 4 mag
|
| 1975
| V1500 Cygni
| 2.0 mag
|
| 1975
| V373 Scuti
| 6 mag
|
| 1976
| NQ Vulpeculae
| 6 mag
|
| 1978
| V1668 Cygni
| 6 mag
|
| 1984
| QU Vulpeculae
| 5.2 mag
|
| 1986
| V842 Centauri
| 4.6 mag
|
| 1991
| V838 Herculis
| 5.0 mag
|
| 1992
| V1974 Cygni
| 4.2 mag
|
| 1999
| V1494 Aquilae
| 5.03 mag
|
| 1999
| V382 Velorum
| 2.6 mag
|
| 2006
| RS Ophiuchi
| 4.5 mag
|
| 2007
| V1280 Scorpii
| ~3.7 mag
|
Katso myös
Lähteet
Viitteet
Nova (Stern)
Nova
Nova
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
