Nykyhetki

Nykyhetki tarkoittaa meille juuri parhaillaan ilmenevää, 'käsillä olevaa' ajanhetkeä. Ainoastaan nykyhetki on havaittuna olemassa kun taas menneisyys ja tulevaisuus ovat muistoa tai spekulaatiota. Fysiikassa nykyhetki voidaan käsittää myös pisteenä aika-avaruudessa. Toisaalta ihmiset kokevat usein nykyhetken ikään kuin sillä olisi jokin (lyhyt) kesto. 'Nykyhetki' ei ole suomen kielessä sama kuin 'nykyaika', vaikka moniin kieliin nämä käännettäisiin samaksi. Nykyajalla voidaan viitata pitkäänkin ajanjaksoon, esimerkiksi 1900-lukuun, moderniin aikaan tai paleontologiassassa, arkeologia ja ilmastontutkimuksessa jopa 10 000 vuoden taakse, kun ilmasto-olot alkoivat vakiintua nykyisenlaisiksi maailmanlaajuisesti.

Fysikaalinen nykyhetki

Nykyhetken määrittely riippuu suhteellisuusteorian mukaan paikasta.

Filosofinen nykyhetken ongelma

Miten voidaan tietää, että eri olennot kokevat omat nykyhetkensä samaan aikaan?

Nykyhetki tietoisuudessa ja aivoissa

Yleensä nykyhetki käsitetään äärimmäisen lyhyeksi pisteeksi. Ihmisen tietoisuuden kokemalla nykyhetkellä on kuitenkin jonkinlainen kesto tai 'harmaa alue', jonka aikana nykyhetkeen liittyviä eri aistimuksia tiedostetaan eri aikoina eri aivoalueilla. Ihmisen kokema tietoisuus fysikaalisesta nykyhetkestä saattaa tulla jonkinlaisella viiveellä siten, että kun nykyhetki tiedostetaan, se on jo fysikaalisessa maailmassa ohi. Tapahtuman ja koetun tapahtuman väliin jää joskus jopa yli sekunnin kestävä aika, jolloin tieto kulkee hermoja pitkin, ja aivot muodostavat tietoista kokemusta ja jo joskus käynnistävät refleksinomaisia reaktioitainin. Itse asiassa jotkut olettavat, että tietoisuuden osaksi tulee vain havaita monet jo tehdyt teot silloin, kun ne ovat jo siirtymässä lähimuisti. Tietoisuus tosin voi vaikuttaa tuleviin tekoihin ohjaamalla niitä etukäteen varautumalla, eli luomalla tietynlaisia reaktiotaipumuksia tietynlaisiin tilanteisiin.

Lisäksi aivot voivat kokea samanaikaiset aistiärsykkeet eriaikaisina, tai eriaikaiset ärsykkeet samanaikaisina, ja jopa ärsykkeiden ajallinen järjestys voi vaihtua todellisesta päinvastaiseksi. Esimerkiksi kuuloaistimusmus käsitellään hermoissa ja aivoissa nopeammin kuin samanaikainen tai jopa hieman aikaisemmin tullut näköaisti, joten se tulee ihmisen tietoon joitakin sekunnin osia aikaisemmin. Tuntoaistimus varpaasta koetaan myöhemmin, kuin samanaikainen tuntoaistimus otsasta. Tietoisuus ei edes yritä oikea-aikaistaa aistikokemuksia, sillä ihminen pärjää hyvin ilmankin. Ihminen ei yleensä ole lainkaan tietoinen vääräaikaisuuksista. Kokemusten aikojen vääristymät suhteessa toisiinsa ovat alle sekunnin luokkaa.