Oksennus

Oksennus on vatsann sisällön voimallinen poistuminen suun kautta. On epäilty, että oksennuskyky on alun perin kehittynyt myrkynvastustamiseen jossain evoluution vaiheessa, mutta oksennuksen voivat aiheuttaa monet eri asiat, jotka eivät liity mitenkään myrkytykseen. Esimerkiksi syömiseen tai pahoinvointiin liittyvät ongelmat aiheuttavat usein oksentamista.

Itse aiheutettua oksentamista ilmenee yleensä syömishäiriöissä, kuten bulimiassa. Emetofiiliksiksi saa oksentamisrefleksistä ja oksennuksesta seksuaalista mielihyvää. Oksentamisen sairaalloista pelkoa kutsutaan emetofobia. Emetologia on tieteenala, joka tutkii oksentamista, sekä oksentamista aiheuttavia ja torjuvia lääkeaineita.

Oksentamisen syitä

• Mahalaukkuun joutunut pilaantunut ruoka tai juoma
• Myrkytys
• Alkoholinn juomisen sivuvaikutus, esimerkiksi alkoholimyrkytys tai krapula
• Huumeideniden käyttöön liittyvä sivuvaikutus
• Lääkkeen sivuvaikutus tai yliannostus
• Ruoansulatuselimistön sairaudet ja muut häiriöt
• Raskauspahoinvointi
• Sisäkorvan liikereseptorien ärsytys, esimerkiksi matkapahoinvointi
• Aivoperäiset syyt, esimerkiksi migreeni tai aivovaurio
• Voimakkaat kivut, esimerkiksi päänsärky tai sydänkohtaus
• Voimakas yskiminen
• Voimakkaat tunteet, esimerkiksi järkytys, nauraminen ja hermostuminen
• Epämiellyttävät hajut, maut, ajatukset tai jonkun epämiellyttävän näkeminen, esimerkiksi oksentava ihminen tai vainaja
• Suuri annos ionisoivaa säteilyä
• Itse aiheutettu oksentaminen

Oksennusrefleksin toimintaperiaate

Oksentaminen (vomitus) on refleksisarja, jota säätelevä oksennuskeskus sijaitsee ydinjatkeessa ja aivosillassa.

Oksentaminen perustuu vatsaontelon paineen kasvuun vatsalihasten ja pallean supistuessa. Oksennettaessa mahan porttiosa supistuu, mutta mahan runko sekä mahan pohja veltostuvat. Oksentamista edeltää usein pahoinvointi sekä runsas syljen eritys. Sylki suojaa suun limakalvoja happamalta mahanesteeltä. Oksentaminen kuuluu tyhjennysheijasteisiin. Useimmiten ihminen oksentaa, jos hänellä on ollut sitä ennen paha olo.

Jos oksennusrefleksi jatkuu pitkään ilman huomattavaa oksentamista, tilanne voi olla erittäin kivulias ja viedä voimat.

Oksennuksen koostumus

Viimeksi nautitun ruuan ja juoman lisäksi oksennus sisältää suuren määrän vatsahapon hydronium-ioneita ja on siksi vahvasti hapanta. Jos syömisen ja oksentamisen välillä kuluu lyhyt aika, oksennus sisältää osittain sulaneita ruoankappaleita.

Poikkeuksellinen oksennuksen koostumus saattaa vaatia käyntiä sairaalassa. Tuore tai kuivunut veri oksennuksen joukossa saattaa johtua sisäelimissä olevista vaurioista. Kuivunut veri näyttää murennetuilta kahvipavuilta, koska veressä oleva rauta on hapettunutta. Ihminen saattaa oksentaa sappinestettä varsinkin toistuvan oksentelun seurauksena. Ulosteen oksentaminen johtuu usein suolitukoksesta, ja vaatii siksi aina sairaalahoitoa.

Oksentamisen haittavaikutuksia

Useimmiten oksentaminen on vaaratonta. Syömishäiriöistä kärsivillä päivittäin toistuva, pitkään jatkunut oksentelu saattaa vaurioittaa hampaitaaa, nielu ja ruokatorvea.

Hapenpuute

Oksentaminen voi olla erittäin vaarallista, jos mahalaukun sisältöä pääsee henkitorveen. Normaalisti yökkäysrefleksi ja yskiminen estävät tämän, mutta nämä suojaavat refleksit eivät välttämättä toimi, jos ihminen on elimistön toimintoja lamaavien aineiden, kuten alkoholin tai anestesialääkkeiden vaikutuksen alainen. Ihminen voi tällöin tukehtua tai saada elimistöönsä hapenpuutteesta johtuvia vaurioita.

Kuivuminen ja elektrolyyttien epätasapaino

Pitkään jatkunut tai runsas oksentaminen voi estää veden imeytymistä elimistöön, mikä voi johtaa elimistön liialliseen kuivumiseen tai munuaistennn happojen menetyksestä johtuvaan elektrolyyttitasapainon horjumiseen. Happojen menettäminen voi johtaa veren PH-arvo kasvamiseen. Jos ihminen ei saa riittävästi ruokaa, hän saattaa kuihtua hengiltä.

Eläinten oksentaminen

Lintujen oksentaminen

Monet linnut poistavat sen osan syömästään saaliista, jota eivät voi käyttää hyväkseen, oksennuspalloina. Näitä saaliin osia ovat esimerkiksi karvat, höyhenet, eräät hyönteisten osat, simpukankuoret, luut ja sellaiset kasvinosat, joita lintujen ruoansulatus ei kykene sulattamaan. Pöllöjen oksennuspallot ovat tunnettuja, mutta myös monet haukat, varislinnut, lokit ja haikarat oksentavat osan nielemästään materiaalista ulos. Näiden lintujen maha on kaksiosainen: rauhasmaha ja lihasmaha. Oksennuspallot syntyvät linnun lihasmahan puolella, jossa lihakset puristavat sinne tulevan materiaalin palloiksi. Linnut oksentavat näitä palloja noin kaksi kertaa vuorokaudessa pesien luona tai lepopaikoilla, ja harvemmin ruokailupaikoilla. Tämä lintujen oksentaminen on aivan luonnollinen asia, ja poikkeaa nisäkkäiden oksentelusta, mikä johtuu useimmiten sopimattomasta ravinnosta tai sairaudesta.

Muiden eläinten oksentaminen

Hevoset ja rotattt eivät pysty oksentamaan. Sen sijaan koira ja kissat pystyvät oksentamaan. Ruohojen syöminen liitetään kissan oksennustarpeeseen.

Aiheesta muualla

• Oksennustauti
• P.Bang, P.Dahlstrom, Mikä tästä meni ?, suomentaneet K.Heikura ja M.Tolvanen, WSOY, 2005, ISBN 951-0-30521-9.