Oksymoron

Oksymoron (kr. oξύμωρος) eli itseristiriita on retorinen kuvio, joka yhdistää kaksi vastakkaista tai toisensa kieltävää käsitettä, kuten 'jäätävä polte'. Sana oksymoron tulee kreikan kielen sanoista oksys ('terävä') ja moros ('tylsä'). Oksymoron voi muodostua pääsanasta ja määritteestä tai laajemmasta lauserakenteesta. Contradictio in adiecto eli 'ristiriita määritteessä' on oksymoronin erityistapaus ('ajaton hetki').

Oksymoron eroaa tavanomaisista ristiriidoista ja paradokseista siten, että sitä käytetään retorisesti ja että vastakkaisuus on näennäistä, sillä sanayhdistelmä havainnollistaa jotakin ajatusta. Kirjailijat ja runoilijat käyttävät oksymoroneja tehokeinoina.

Esimerkkejä tavanomaisista oksymoroneista:

• julkinen salaisuus
• kamalan ihana
• valtavan pieni
• uusi klassikko
• täsmällinen arvio.

Monenlaisia ilmauksia voidaan haluttaessa tulkita oksymoroneiksi, mutta kysymys ei ole aidoista oksymoroneista vaan humoristisen tulkintanäkökulman valitsemisesta. Näitä voidaan esittää loputtomasti:

• naisen logiikka
• bisnesetiikka.

Tällaisia ilmauksia voi pitää oksymoronina vain jos tulkitsijalla on tietty ennakkokäsitys: naiset eivät ole loogisia, liike-elämä on täysin epäeettistä. Tuollaisista stereotyyppisistä käsityksistä ei kuitenkaan voida saavuttaa yksimielisyyttä.

Oksymoronin vastakohta on tautologia eli pleonasmi (esimerkiksi 'osa-alue').