Ongelmalähtöinen oppiminen

Ongelmalähtöinen oppiminen, (), on aktiivisen oppimisen menetelmä, josta nykyisin käytetään useimmiten suomennosta ongelmaperustainen oppiminen tai pedagogiikka. Suomessa sitä käytetään jo varsin laajasti sekä yliopistoissa että ammattikorkeakouluissa, ammatillisen koulutuksen puolella otetaan vasta ensimmäisiä askeleita.

Ongelmalähtöisessä opiskelussa opiskelijat kirjojen ylenmääräisen lukemisen sijasta ratkovat esimerkiksi työelämässä vastaan tulevia käyttötapauksia. Näin luettua ja opiskeltua tietoa päästään soveltamaan käytännössä ja näin opiskelu voi olla mielekkäämpää, tämä on ongelmalähtöisen opiskelun suurin etu. Ongelmalähtöistä oppimista käytettäessä opiskelijat työskentelevät pienissä ryhmissä, ja itse opiskelu tapahtuu avoimia kysymyksiä asettamalla. Opettajan rooli on toimia opiskelun ohjaajana eikä tarjota valmiita vastauksia. Ongelmaperustaisen oppimisen menetelmä on kehitetty tutkimalla ihmisen kognitiivisia ominaisuuksia. Menetelmässä hyödynnetään muun muassa yksilön olemassa olevan tiedon palauttamista, tiedon prosessointia ja järjestämistä semanttiseksi verkoksi. Ongelmalähtöinen opiskelu vaatii opiskelijalta itseohjautuvuutta. Koko prosessin ajan opiskelija joutuu myös koko ajan arvioimaan omaa työtänsä.

Suomessa ongelmaperustaista oppimista on tutkittu muun muassa ProBell-tutkimusryhmän parissa ja valtaosa suomenkielisistä PBL-kirjoista on Tampere University Pressin julkaisemia. Tampereen yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan asiantuntija- ja täydennyskoulutusyksikkö Eduta-instituutti on alan johtava kouluttaja Suomessa. Se on toteuttanut sekä useita laajoja PBL-koulutuskokonaisuuksia että lyhyempiä peruskoulutuksia ja oppilaitoskonsultointeja. Eduta-instituutti on järjestänyt vuosittain sekä kansallisia että kansainvälisiä PBL-konferensseja yhdessä Probell-tutkimusryhmän kanssa.

Ongelmalähtöinen oppiminen

Aiheesta muualla