Klassisia määritelmiä
Aristoteleen käsitys onnellisuudesta
Aristoteles käsitteli onnellisuutta (kreik. eudaimonia) kirjassaan Nikomakhoksen etiikkan. Aristoteles oli sitä mieltä että onnellisuus on elämän päämäärä, ja niin kauan kuin yksilö pyrkii hyvyytee, hyvät teot seuraavat itsestään tästä kamppailusta, tehden yksilöstä hyveellisen ja siten onnellisen.
Platonin käsitys onnellisuudesta
Platon määritteli onnellisuuden hyvän saavuttamiseksi pysyvästi. Onnellisuus on Platonilla tavallaan rakkauden jatke. Rakkaus on kaipuuta hyvään, joka puuttuu. Rakkauden kohdetta ei voi tämän määritelmän mukaan saavuttaa, mutta onnellisuus on lopulta muoto johon rakkaus voi johtaa.
Demokritoksen käsitys onnellisuudesta
Filosofi
Demokritos arvioi sen olevan onnellinen, joka ei sure sitä mikä häneltä puuttuu, vaan iloitsee siitä mitä hänellä on.
[(Mari Markkanen: Mistä löytyy onni. Ilta-Sanomat Plussa 22.12.2006, s.8) ]
Onnellisuustutkimukset
Ihmissuhteet vaikuttavat onnellisuuteen enemmän kuin raha. Parisuhteessa elävät ovat onnellisempia kuin yksin elävät. Yksin elävät miehet ovat vähemmän onnellisia kuin yksin elävät naiset. Syöminen, juominen ja seksuaalinen toiminta ovat tärkeimmät onnellisuuden lähteet.
Läheisiin ihmissuhteisiin panostaminen on kannattavaa. Avioliiton onnea lisäävään vaikutuksen ohella kotiäitien on todettu olevan työssä käyviä onnellisempia. [(Mari Markkanen: Mistä löytyy onni. Ilta-Sanomat Plussa 22.12.2006, s.8) ]
Useat tutkimukset filosofian, psykologian, sosiologian ja taloustieteen piirissä osoittavat, että ihminen on onnellinen, jos häntä kohdellaan oikeudenmukaisesti.[Kari Narsin Raha ja onni -kirjaan perustuva artikkeli Terve vaan -lehdessä (11/2006)] Onnellisuusekonomistien mukaan tulojen kasvu ei tietyn rajan jälkeen sanottavammin lisäisi onnellisuuden tunnetta, ja eräänlainen minimituloraja tässä mielessä olisi vain 7700 euroa vuodessa. [(Mari Markkanen: Mistä löytyy onni. Ilta-Sanomat Plussa 22.12.2006, s.8) ]
Heinäkuussa 2007 julkaistun New Economics Foundationin (Nef) ja Maan ystävienlaisetlaiset teettämän tutkimuksen mukaan, Islanti elävät pitkän ja onnellisen elämän, kun taas virolaiset jäävät hännille eurooppalaisten maiden vertailussa. Suomalaiset ja muut pohjoismaalaiset ovat tyytyväisimpiä elämäänsä. Tutkimuksen mukaan maat, jotka ovat tiiviimmin seuranneet anglosaksista, vahvasti markkinavetoista talousmallia, osoittautuvat vähiten onnellisiksi. [Helsingin Sanomat 17.7.2007]
Suomalaiset
Suomi kuuluu maailman kymmenen onnellisimman kansakunnan joukkoon. Asteikolla 0 - 10 suomalaisten ilmoittama onnellisuuden keskiarvo on hieman alle 8.
[(Mari Markkanen: Mistä löytyy onni. Ilta-Sanomat Plussa 22.12.2006, s.8) ] Cambridgen yliopiston vuonna
2007 julkaisemassa tutkimuksessa Suomi sijoittui toiseksi
Euroopan maista.
[Tutkimus: Suomalaiset Euroopan toiseksi onnellisin kansa ]
, luettu 17.4.2007
Lähteet
Kirjallisuutta
- Airaksinen, Timo: Onnellisuuden opas. Helsinki: Johnny Kniga, 2006.
- Csikszentmihalyi, Mihaly: Kehittyvä minuus: Visioita kolmannelle vuosituhannelle. Suomentanut Sari Hellsten. Helsinki: Rasalas, 2006.
- Hirvonen, Tatu ja Esa Mangeloja: Miksi kolmas hampurilainen ei tee onnelliseksi? Jyväskylä: Atena, 2006. ISBN 951-796-442-0
-
- Nars, Kari: Raha ja onni. Tammi 2006.
- Ojanen, Markku: Onnen etsijät. 2004. Helsinki: Aikamedia.
- Ojanen, Markku: Onnellisuus: mikä on onnen salaisuus: miten voit edistää omaa onneasi. Toimittanut Maarit Huovinen. Helsinki: WSOY, 2006.
- Thiollet, Jean-Pierre: Le droit au bonheur. Anagramme: Paris, 2006. ISBN 2 350350754
- Yrjönsuuri, Mikko: Onni ja sen viholliset. Helsinki: Kirjastudio, 2005.
Aiheesta muualla
Suomeksi
Englanniksi