Ortodoksinen kirkko

Historia

Varhainen kirkko ja patriarkaattijako

Ortodoksinen kirkko katsoo olevansa sama kirkko, jonka Jeesus ja apostolitna perustivat ja joka toimi 300-luvulta lähtien Rooman valtionkirkko. Valtionkirkossa oli viisi patriarkkaa viidessä kaupungissa: Roomassa, Antiokiassa, Aleksandriassa, Jerusalemissa ja Konstantinopolissa (nykyinen Istanbul). Vuonna 381 pidetystä Konstantinopolin ensimmäisestä kirkolliskokouksesta lähtien Konstantinopolin patriarkkaa pidettiin asemaltaan toisena Rooman piispan jälkeen, koska Konstantinopoli oli ”Uusi Rooma”, valtakunnan pääkaupunki. Ortodoksisella kirkolla on patriarkkoja näissä samoissa kaupungeissa Roomaa lukuun ottamatta sekä lisäksi Moskovassa, Tbilisiissassä, Belgrad, Bukarestissa ja Sofiassa.

Vanha ja uusi Rooma

Khalkedonin kirkolliskokous vuonna 451ssaan antoi 28. kanoni Konstantinopolin piispalle ”samat etuoikeudet” kuin Rooman piispalle. Paavi ei kuitenkaan hyväksynyt tätä kanonia, eikä se sen vuoksi saanut virallisen päätöksen voimaa, ja Khalkedonin kirkolliskokouksen katsottiin antaneen vain 27 kanonia. Sen jälkeen, kun lännen ja idän kirkot erosivat vuonna 1054, ortodoksihistorioitsijat ovat kuitenkin katsoneet 28. kanonin viralliseksi päätökseksi. Niinpä nykyisin Konstantinopolin Ekumeenisella patriarkalla on asema primus inter pares eli ensimmäinen vertaistensa joukossa, mutta hän ei silti ole kaikkien ortodoksien päämies kuten Rooman paavi katolisessa kirkossa.

Suuri skisma

Vuoden 1054 tapahtumiin kulminoituneessa suuressa skismassa läntiset ja itäiset paikalliskirkot erosivat toisistaan erillisiksi tunnustuskunniksi eli paavin johtamaksi katoliseksi kirkoksi ja idän ortodoksiseksi (suomeksi oikeaoppinen, oikein ylistävä) kirkoksi. Katolinen ja ortodoksinen kirkko sopivat niin sanotun Firenzen unionin Firenzen kirkolliskokouksessa (1438–1445), mikä Itä-Roomassa kuitenkin melko pian peruttiin teologisten syiden ja kansan vastustuksen takia. Merkittävässä asemassa unionin vastustajana oli pyhä Markus Efesolainen. Myös ortodoksinen Venäjä kieltäytyi paavin alaisuudesta. Kun ottomaanit valtasivat Konstantinopolin vuonna 1453, he määräsivät kaikki suhteet Roomaan katkaistavaksi.

Oppi

Opiltaan ortodoksinen kirkko edustaa ennen vuonna 1054 tapahtunutta suurta skismaa Rooman valtionkirkon pitämissä seitsemässä ekumeenisessa kirkolliskokouksessa määriteltyä uskonsisältöä. Näiden kokousten kanonien määrittelemiä periaatteita ortodoksinen kirkko pitää luovuttamattomina. Niitä ei voida siis koskaan muuttaa.

Uskontunnustus

Ortodoksinen kirkko tunnustaa uskonsa siinä muodossa, kun vuonna 325 järjestetty Nikaian ensimmäinen kirkolliskokous ja vuonna 381 järjestetty Konstantinopolin ensimmäinen kirkolliskokous ovat sen määritelleet. Ortodoksinen kirkko käyttää uskontunnustuksenaan Nikaian-Konstantinopolin uskontunnustusta.

Suomen ortodoksinen kirkko

Suomen ortodoksinen kirkko on Suomen toiseksi suurin uskonnollinen yhteisö, johon kuuluu noin 60 000 ihmistä eli 1,1 prosenttia suomalaisista. Suomen ortodoksinen kirkko kuuluu Konstantinopolin ekumeenisen patriarkaattiin autonomisena arkkipiispakuntana. Suomen ortodoksisen kirkon arkkipiispa on vuodesta 2001 ollut Leo. Kirkkokunnan pääpaikka on Kuopio.