Oulujoki
Rivière d'Oulu
Ule älv
Oulujoki vesistöineen muodostaa Pohjois-Pohjanmaannn ja Kainuu maakuntien pääjoen.
Kainuun itäosat, Kuhmo ja Sotkamo sekä Kajaanin kaupunki ovat Kuhmon reitin varrella, pohjoisemmat Suomussalmi, Hyrynsalmi, Ristijärvi ja Paltamo ovat Hyrynsalmen reitin varrella, Paltamon nykyinen kirkonkylä Kiehimä reitin laskukohdassa Oulujärveen. Järven etelärannalla on Vuolijoki ja lännessä Oulujoen niskassa Vaala. Kainuun kunnista ainoastaan Puolanka sijaitsee pääosin Kiiminkijoen vesistöalueella.
Oulujoki on maan tunnetuin tervan kuljetusreitti, mutta tervakulttuuri on menettänyt suurimman merkityksensä puulaivoista metallirunkoisiin siirryttäessä. Oulujoen varrella ovat Vaalan jälkeen alajuoksua kohti pohjoispohjalaiset kirkonkylät Utajärvi, Muhos ja jo lakkautettu Oulujoen kunta ja joen laskukohdassa Perämereen on valtakunnan mittakaavassakin merkittävä Oulun kaupunki.
Sivujoet
Oulujoen sivujoen rannikolta sisämaahan päin lukien ovat:- Sanginjoki
- Muhosjoki
- Kutujoki
- Utosjoki
Kalastus
Oulujoki on täysin valjastettu energiatalouden tarpeisiin. Vanha Oulun lohita ei enää nouse jokeen, mutta korvausistutukset ovat tuoneet arvokalaa kuten taimen ja kuhaa virkistyskalastajien tarpeisiin. Vuonna 2003 Merikosken voimalaitokseen valmistui kalaporras jota pitkin lohi ja muut kalat pääsevat nousemaan Muhokselle Montan voimalaitokselle asti. Lohelle avautui periaatteessa kutupaikkoja Muhosjokeen ja Sanginjokeen. Ammattimaista kalastusta on vähän, mutta kuoreen ja muikun saaliit vesistössä ovat huomattavia. Vesistössä on mittava rehevöityminen maatalouden, turveteollisuudentuotannon, paperi ja kaupunkijätteen vuoksi.Oulujoen voimalaitokset
(suluissa valmistumisvuodet)
- Jylhämä (1952)
- Nuojua (1955)
- Utanen (1957)
- Ala-Utos (1957)
- Pälli (1954)
- Pyhäkoski (1951)
- Montta (1957)
- Merikoski (1954)
Kuvia Oulujoelta
Aiheesta muualla
