Opiskeluaikanaan Hetemäki kuului jäsenenä Akateemiseen Karjala-Seuraan.
Sodassa Päiviö Hetemäki osallistui kesän 1944 torjuntataisteluihin Tali-Ihantalassa pataljoonan komentajana. Kansanedustaja hän oli vuosina 1945–1962. Hän toimi Teollisuuden Keskusvaliokunnan sihteerinä vuodesta 1947 ja 1950-luvulla hänestä tuli Suomen Puunjalostusteollisuuden Keskusliiton asiamies sekä Suomen Puunjalostusteollisuuden Työnantajaliiton apulaistoimitusjohtaja ja toimitusjohtaja. Ministerinä hän oli neljästi: puolustusministerinnä Sakari Tuomioja hallituksessa 1953–1954n, valtiovarainministeriä K.A Fagerholmin hallituksessa vuonna 1958n sekä valtiovarainministerinä ja pääministerin sijaisena kummassakin Teuvo Aura hallituksessa vuosina 1970 ja 1971–1972. Suomen pankin johtokunnan jäsen Hetemäki oli 1971–1978.
Päiviö Hetemäen toimintaa leimasi läpi hänen uransa oikeudenmukaisuus ja isänmaallisuus. Vahvan vaikutuksen häneen sanotaan tehneen sota-ajan kokemukset: sodassa hän menetti kaksi veljeä ja häneen teki syvän vaikutuksen taistelu kansallisen olemassaolon puolesta. Aloittelevana kansanedustajana oikeusvaltion puolustaminen oli Hetemäelle tärkeä lähtökohta. Olojen vakiinnuttua tilalle tulivat talous- ja työmarkkinakysymykset: teollisuuden laajentaminen, tiukka finanssipolitiikka ja Suomen osallistuminen Länsi-Euroopan taloudelliseen integraatioon. Suomen Työnantajain Keskusliiton toimitusjohtajana vuosina 1962–1970 oli Hetemäen rooli hyvinvointivaltion rakentajana erittäin keskeinen. Hänen sinnikkyytensä ja realisminsa merkitsi paljon, kun suomalaisten kansantalouden pohjaa vahvistettiin järkevällä tulopolitiikalla 1960-luvulla. Hetemäki oli myös keskeinen vaikuttaja Suomen integroitumisessa Länsi-Euroopan vapaakauppaan. Demokratian ja markkinatalouden vahvistamisidea johti vuonna 1975 Elinkeinoelämän valtuuskunnan, EVA:n perustamiseen.
Hetemäki päätyi myös siihen, että Urho Kekkosen jatkaminen presidenttinä vuoden 1974 jälkeen olisi puolueettomuuspolitiikan kannalta välttämätöntä. Kokoomuksen taivuttaminen kannattamaan Urho Kekkosen valintaa presidentiksi poikkeuslailla oli Päiviö Hetemäen suuri ponnistus kokoomuksessa. Hetemäen rooli oli ratkaiseva, sillä hän piiskasi puheenjohtaja Harri Holkeria ja tämä puolestaan kokoomuksen eduskuntaryhmää. Sitkeän taivuttelun jälkeen saatiin enemmistö käännetyksi poikkeuslain kannalle tammikuussa 1973.
Myös kommunistien etenemisen pysäyttäminen oli asia, joka ohjasi Hetemäen yhteiskunnallista toimintaa. Päiviö Hetemäki oli myös Urho Kekkosen poliittinen vastustaja. Syy ei ollut niinkään Kekkosen edustamassa talous- tai sisäpolitiikassa, vaan siinä, että Hetemäki näki presidentin päästävän NKP:n ja KGB:n edustajat osallistumaan Suomen sisäpolitiikan suunnitteluun omaa asemaansa vahvistaakseen.
Jukka Tarkka toteaa kirjassaan Hetemäen olleen kolmen lajin vallankäyttäjä: ministeri, neuvottelija ja harmaa eminenssi. Vanhasuomalaiselle Hetemäelle oli tärkeää saada asiat hoidetuksi, ei niinkään ketkä ne hoitaa. Max Jakobsonin mukaan Suomen poliittisen historian paradokseihin kuuluu, että kun Hetemäki jätti politiikan 60-luvun alussa, hänen poliittinen vaikutusvaltansa kasvoi. Hetemäki, joka useaan otteeseen torjui ministerin ja puolueensa puheenjohtajuuspestit, sai huomattavasti vaikutusvaltaa itse sitä hakematta.
Lähteet
Kirjallisuus
- Max Jakobson: 'Vallanvaihto' 1992
- Jukka Koivisto: Etulinjasta Etelärantaan. Päiviö Hetemäen poliittinen toiminta vuoteen 1962 (väitöskirja, 2005)
- Jukka Koivisto:'Päiviö hetemäki. Sovinnontekijä.' 2006
- Jukka Tarkka: Isänmaan unilukkari, Päiviö Hetemäen yhteiskunnallinen elämäntyö 2006
