Pakanuus

Pakanuus (lat. paganitas) tarkoittaa pakanauskonnon tai pakanauskontojen harjoittamista. Länsimaissa pakanalla tarkoitetaan juutalais-kristillisiin kirkkoihin kuulumatonta henkilöä. Arkikielen käytössä sanalla tarkoitetaan nykyään kielteisessä sävyssä uskonnotonta ihmistä. (Toisaalta uskonnottomia edustava Tampereen vapaa-ajattelijat on nimennyt jäsenlehtensä 'Pakanasanomat'.) Suomessa valtakulttuuria edustaa uskonnollisessa mielessä evankelis-luterilainen valtionuskonto. Uuspakanuus on kehittynyt vastakulttuurina suhteessa tähän valtakulttuuriin. Vaikka aluksi sanaa pakana käyttivät kristityt, erottaakseen itsensä muista, myöhemmin tiettyjen animististen ja luonnonuskontojen edustajat, alkoivat käyttää nimitystä itsestään myönteisessä merkityksessä. Vanhapakanallisuudella tarkoitetaan kaikkia uskontoja, jotka vaikuttivat esi-kristillisellä ajalla tai niistä uskonnoista, jotka vaikuttivat ennen kristinuskon vaikutusta. Nimitystä uuspakanuus käytetään modernina aikana kehitetyille uskonnollisille suuntauksille, jotka pyrkivät jäljittelemään alkuperäisiä, historiallisia muinaisuskontoja.

Etymologia

Sana 'pakana' on etymologisesti johdettu latinan adjektiivista paganus, joka tarkoittaa maalaista tai kyläläistä. Uuden- ja Vanhan testamentin latinankielisissä käännöksissä sana tarkoittaa ei-juutalaista. Kreikankielisessä Vanhan testamentin käännöksesssä, Septuagintassa käytetty vastaava kreikan kielen sana on εθνος (ethnos). Kreikan kielen sana εθνος (ethnos) tarkoittaa kansaa, vierasta kansaa, ihmis- tai eläinlaumaa, alempaan kansan osaan kuuluvia ihmisiä tai henkilöitä, jotka ovat omaksuneet vieraan kulttuurin tavat. Kreikkalaiset käyttivät sanaa halveksuvassa mielessä. Juutalaisessa käytössä εθνος (ethnos) tarkoitti ei-juutalaisia. Raamattu suhtautuu pakanoihin eli vieraaseen kulttuuriin kuuluviin henkilöihin ja ulkomaalaisiin yleensä kielteisesti.

Juutalaiset, kristityt ja muslimit

Juutalaiset ovat käyttäneet pakanaa vastaavaa goyim (גוים; monikko sanasta goy/גוי) -sanaa merkitsemään kaikkia ei-juutalaisia. Nykyään kristillisessä kielenkäytössä pakanalla tarkoitetaan asiayhteydestä riippuen joko ei-juutalaista taikka henkilöä, joka ei usko Abrahamin Jumalaan. Suomalaisen Raamatun luterilaisissa käännöksissä vuosilta 1992 ja 1933–1938 näkyy sanan merkityksen muutos. Pakana on kristillisessä kielenkäytössä jossain määrin halventava käsite.

Islamilaisessa perinteessä ei-muslimit erotellaan 'kirjan kansoihin' (juutalaiset ja kristityt), joiden suhteen vallitsi suurempi suvaitsevuus, ja muihin, eli varsinaisiin pakanoihin. Islamin kannattajat käyttävät henkilöstä, joka ei usko tai piilotttaa totuuden arabian kielen sanaa kafir (كافر).

Vanhapakanalliset uskonnot

Nimitystä paleopakanallisuus eli vanhapakanallisuus on käytetty kaikista esi-kristillistä uskonnoista. Suomessa paleopakanallisiksi uskonnoiksi voidaan laskea kaikki uskonnot, jotka vaikuttivat ennen kristinuskon saapumista Suomeen. Pakanuus on hyvin laaja ja väljä käsite. Laajimmillaan pakanuus sisältää kaikki muut uskonnon paitsi juutalais-kristilliset uskonnot. Pakanat voivat olla kaikkijumalaisuuden kannattajia (panteismi). Muinaisista esikristillisistä, eurooppalaisista monijumalisista uskontojen kannattajista käytetään nimitystä pakana. Pakana voi palvoa yhtä jumalaa (monoteismi), tai kieltää koko jumaluuden olemassaolon (ateismi).

Pakana ei välttämättä usko mihinkään jumalalliseen olentoon, vaan jumala voi olla myös vertauskuva. Perinteisten animististen uskontojen harjoittajia on myös kutsuttu pakanoiksi. Eurooppalaisten pakanauskontojen joukkoon lasketaan erilaisia luonnonuskontoja, joiden uskonnollisiin toimituksiin voi kuulua esimerkiksi vuodenkiertoon, taivaankappaleisiin ja hedelmällisyyteen liittyviä riittejä.

Uuspakanuus

Uuspakanuus on nimitys, jota on 1950-luvulta lähtien käytetty modernina aikana tietoisesti kehitetyistä uskonnollisista suuntauksista, jotka pyrkivät jäljittelemään, elvyttämään tai rekonstruoimaan alkuperäisiä historiallisia eurooppalaisia pakana- ja muinaisuskontoja. Jotkut uuspakanallisuuden muodot yhdistelevät aineksia useista uskonnoista ja uusista uskomuksista ja ajatuksista. Toiset uuspakanallisuuden muodot taas pyrkivät autenttisuuteen ja usein tietyn historiallisen pakanauskonnon elvyttämiseen. Yleisesti uuspakanuuden ei katsota kuuluvan New Age -liikkeen piiriin, sillä suurinta osaa uuspakanoista yhdistää epäluottamus uskonnon kaupallistamista ja pinnallista uskonnonharjoitusta vastaan.

Kaikki Euroopan pakanauskonnot eivät ole uuspakanuutta. Esimerkiksi Baltiassa ja joidenkin suomalais-ugrilaisten kansojen keskuudessa elää vielä alkuperäisiä pakanauskontoja ja näiden perinteitä. Näidenkin hyväksi tehdään nykyisin tietoista elvytystyötä. Suomalaistenkin kulttuurissa on säilynyt alkuperäisiä pakanaperinteitä, esimerkiksi juhannuksen vietto taikoineen ja kokkoineenineen.

Uuspakanuuden piiriin lasketaan muun muassa wicca, uusnoituus, shamanismi ja druidismi. Suomessa uuspakanallisuus on alkanut vallata alaa vasta 1980-luvulla. Sitä aikaisemmat yritykset jäivät tuloksiltaan laihoiksi. Suomalaiselle uuspakanuudellenn on tyypillistä muinaissuomalaisen tarusto ja Kalevalan käyttö.

Pakanuus

Etymologia

Juutalaiset, kristityt ja muslimit

Vanhapakanalliset uskonnot

Uuspakanuus

Euroopan pakanallisia uskontoja

Uuspakanallisia uskontoja

Katso myös

Aiheesta muualla