Ruotsin ja suomen kielet oppiaineina
Voimassa olevan lainsäädännön mukaan toista kotimaista kieltä voi opiskella joko A1-kielenä peruskoulun 3. luokalta, A2-kielenä peruskoulun 5. luokalta tai viimeistään B1-kielenä 7. luokalta alkaen. 85 % peruskoululaisista opiskelee ruotsia B1-kielenä. Professori Kari Sajavaaran mukaan vain harvat suomenkieliset oppivat kouluopetuksessa ruotsia luontevasti, koska käytännön kokemus kielestä jää pieneksi. Ruotsinkielisistä oppilaista 93,4 % opiskelee suomea A1- tai A2-kielenä. Ruotsinkielisissä kouluissa 90 % valitsee A1-kieleksi suomen ja A2-kielenä sitä opiskelee 3,4 %.
Suhtautuminen ruotsin kielen opiskeluvaatimukseen
Suomen kielikoulutuspolitiikkaa pitkään tutkineen professori Kari Sajavaaran mukaan ei ole yllättävää, että ruotsin kielen oppimistulokset peruskoulun päättyessä eivät ole hyvät, kun 85 %:lla peruskoululaisista opiskelu jää kolmivuotiseen B1-kielen varaan. Hänen mielestään ruotsin osalta suurin pulma ei suoranaisesti ole opiskelun pakollisuus vaan sekä peruskoulun että lukion huonot oppimistulokset, joihin pakollisuus osaltaan on vaikuttamassa. Sajavaaran mukaan toisen kotimaisen kielen määrääminen pakolliseksi oli puhtaasti kielipoliittinen ratkaisu, jota tehtäessä ei ole otettu huomioon pedagogisia tai koulutuspoliittisia näkökohtia. Hänen mukaansa opetuksen pakollisuuden perusteleminen kieliryhmien välisellä tasa-arvolla on lähes kestämätöntä, kun kieliryhmien lähtökohdat pakollisen kielen opiskeluun ovat aivan erilaiset. Ruotsin kielen pakollisuuden muita perusteluja voidaan hänen mukansa kuvata akateemisesti ja yhteiskunnallisesti merkityksellisiksi, mutta niitä on oppilaiden omalta kohdaltaan vaikea ymmärtää. Tällaisia perusteluja ovat muun muassa 'vetoaminen yhteiseen kulttuuriperintöön, Suomen historiallisen kehityksen ymmärtäminen, lähinaapuruus Ruotsin kanssa, ruotsin asema toisena kansalliskielenä, pohjoismaisen yhteistyön helpottaminen ja oman maan tuntemuksen kasvattaminen seuraamalla ruotsinkielisten keskistä vuorovaikutusta heidän omalla kielellään'.[http://www.eurydice.org/ressources/eurydice/pdf/0_integral/049EN.pdf ]
Key data on Teaching Languages at School in Europe 2005, s.34.
Sajavaaran mukaan pakollinen ruotsin kieli vie yhden kielen paikan oppilaiden ohjelmasta, ja koska englanti on käytännössä myös pakollinen oppiaine, vaatii muiden kielten aseman parantaminen erityisjärjestelyjä. Sajavaaran mielestä siinä tapauksessa, että työelämän tai koulutuksen tarpeen katsottaisiin nykyistä tärkeämmiksi voisi erityisesti venäjää pitää monella tapaa merkityksellisempänä kuin ruotsia.
Opetushallitus katsoo, että ruotsin kielen opetuksella edistetään vuorovaikutusta ja kaksikielisyyden ja pohjoismaisen elämänmuodon arvostusta.[Opetushallitus: Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet ] Opetushallituksen mukaan myös ruotsin kielen opiskelun pakollisuus on opiskelijoiden edun mukaista, koska muuten erityisesti poikien ruotsin opiskelun epäillään vähenevän. Se puolestaan voi hankaloittaa heidän jatko-opintojaan ja myöhemmin asettumistaan työelämään. Opetushallituksen mukaan ruotsin kieli on myös osa suomalaista kulttuuria ja identiteettiä.[Toisen kotimaisen kielen opetuksen kehittämisen suuntaviivoja ]
Suomessa ilmenee kiinnostusta ruotsiin koulukielenä myös joidenkin suomenkielisten piirissä ja jotkut vanhemmat ovat halunneet tarjota lapsilleen ruotsinkielisen koulutuksen. Tästä johtuen koko 1990-luvun ajan ruotsinkielisten koulupaikkojen kysyntä on ylittänyt 10 prosentilla ruotsinkielisiksi rekisteröityjen lasten ikäluokkien koon.[Finnäs, Fjalar 2000. Tvåspråkiga familjer i statistikens ljus. Åbo Akademis tryckeri, Åbo.]
Yhteiskunnallinen keskustelu
Eduskunnan kulttuurivaliokuntan julkaisi vuonna 1990 mietinnön valtioneuvosto selvityksestä koulutusjärjestelmästä Suomessa, jossa esitettiin muun muassa, että oppilailla tulisi yläasteella olla vain yksi pakollinen kieli. Herberts ym. (1992) teki tutkimuksen mietinnön yhteydessä käydystä kielikeskustelusta 20 lehdessä. Keskustelussa sekä pakollisuuden puolustajat että vastustajat viittasivat pedagogisiin seikkoihin. Pakon puolustajien näkemys oli, että vapaaehtoisuus kaventaisi kielitaitoa ja muodostaisi riskin, etteivät ne, jotka haluavat opiskella ruotsia, enää saisi siihen mahdollisuutta. Heidän näkemyksensä oli myös, etteivät oppilaat voi itse ennustaa mitä kieliä he tulevaisuudessa tarvitsevat. Pakollisuuden kannattajat kritisoivat englannin liiallista asemaa ja korostivat ruotsin merkitystä kaupan, teollisuuden ja turismin näkökulmasta. Pakon vastustajien mukaan pakolla ei saavuteta mitään ja opiskelusta kiinnostuneet oppilaat olisivat motivoituneimpia ja pääsisivät parempiin oppimistuloksiin. Vapaaehtoisuuden puolustajien näkemykset jakaantuivat peruskoulun kielipainotteisuudesta: osa katsoi, että kieltenopetusta on liian paljon, ja toisten mielestä peruskoulussa tarvitaan nykyistä laajempaa kielitarjontaa.
Mielipidetiedustelut
Ruotsinopiskelun vapaaehtoistamista kannattavien osuus Vuosi
| Kannatus
|
| 1990
| 66%
|
| 1991
| 66%
|
| 1997
| 72%
|
| 1999
| 71%
|
| 2001
| 67%
|
| 2003
| 67%
|
|
Suomalaisten suhtautumista ruotsin kielen opiskelun pakollisuuteen on mitattu useita kertoja. Kaikissa mielipidemittauksissa selvä enemmistö vastaajista on aina toivonut ruotsin kielen vapaaehtoistamista koululaitoksessa. Suomalaisuuden liiton Taloustutkimus Oy:llä vuosina 1990–2003 teettämien kyselytutkimusten mukaan 66–72 prosenttia suomalaisista vastustaa ruotsin kielen opiskelun pakollisuutta tai kannattaa sen vapaaehtoistamista.[Valittujen Palojen tutkimus 2000 ] Helsingin Sanomien vuonna 2001 kansanedustajille tekemän mielipidetiedustelun mukaan 50 prosenttia vastusti pakkoruotsia, 46 prosenttia kannatti ja 4 prosenttia ei ottanut kantaa.[Helsingin Sanomat 7.9.2001] Suomen Gallupin vuonna 2003 tekemässä tutkimuksessa 'pakollista toisen kotimaisen kielen opiskelua peruskoulussa' vastusti 42 prosenttia suomalaisista, ja 25 prosenttia vastusti sitä, että suomi ja ruotsi ovat virallisia kieliä.[Suomen Gallupin tutkimus 2003 ] Civics-tutkimuksessa vuonna 2000 suomenkielisten koulujen nuorista 67 prosenttia kannatti ruotsin kielen opiskelun vapaaehtoistamista. Parhaiten yhteiskunnallisiin asioihin perehtyneet nuoret olivat tutkimuksessa kriittisimpiä ruotsalaisuuden suhteen.[IEA/Civic Education Study. Nuorten käsityksiä Ruotsista ja ruotsalaisuudesta. ] Folktingetin tutkimuksessa vuonna 1997 ruotsin pakolliseen opetukseen suhtautuivat kielteisimmin korkeakoulututkinnon suorittaneet.[Vårt land, vårt språk - Kahden kielen kansa, Finlandsvenska rapport 35 - Folktinget 1997]
Mielipidemittauksissa eri kielten tarpeellisuudesta ja tärkeydestä englantia on yleisesti pidetty kaikista tärkeimpänä kielenä. Ruotsin kieltä pidetään yleensä tutkimuksissa toiseksi tärkeimpänä ennen saksaa, ranskaa ja venäjää. Eurobarometri 2006:ssa kysyttiin, mitä kahta kieltä lasten tulisi oppia. Suomessa 85 prosenttia vastasi englannin, 38 prosenttia ruotsin, saksaa kannatti 24 prosenttia, ranskaa ja venäjää molempia 10 prosenttia ja espanjaa 3 prosenttia.[Eurobarometri 2006 ] Taloustutkimuksen toteuttama Pohjoismaiden Suomen instituutti Nifin tutkimus suomalaisten mielipiteistä Suomen ja muiden Pohjoismaiden välisestä yhteistyöstä ilmeni, että lähes kaikki vastanneet pitivät englannin kielen taitoa tärkeänä. Ruotsin kielen taitoa hyvin tai jokseenkin tärkeänä piti 72 % vastanneista ja sitä pidettiin tärkeämpänä kuin saksaa, venäjää tai ranskaa.[Työministeriö, tapaustutkimus tulevaisuudennäkymistä ] Toisaalta kansainvälisessä prolang-tutkimuksessa ruotsin kieli koettiin teollisuudessa edelleen toiseksi tärkeimmäksi kieleksi englannin jälkeen, ja sen merkityksen arveltiin pysyvän samana tai heikkenevän hieman. Tutkimuksen mukaan saksan tarve korostui tekniikan ja liikenteen aloilla, kun taas sosiaali- ja terveysalalla koettiin tarpeellisena osata ainakin englantia ja ruotsia.[Prolang, Components for the Development of a European System of Recognition and/or Validation of Language Acquisitions in Work Contexts. Academie de Strasbourg. 2000.]
Talouselämä-lehden haastattelututkimuksessa, jossa kysyttiin 40 Suomen suurimpiin kuuluvan yrityksen henkilöstöjohtajien näkemyksiä työvoiman riittävyydestä ja johdon sekä asiantuntijoiden osaamistarpeista, ruotsia pidettiin kolmanneksi tärkeimpänä kielenä englannin ja venäjän jälkeen. Suomalaisen työvoiman kielitaitoa pidettiin venäjää lukuun ottamatta hyvänä.
Politiikka ja järjestötoiminta
Kysymys suomen ja ruotsin asemasta oli pitkään Suomessa kiistojen aiheena, kunnes toisen maailmansodan jälkeen saavutettiin poliittinen tasapainotila.[ 'Kysymys suomen ja ruotsin asemasta oli jo pitkään ennen hallitusmuodon säätämistä ja on ollut useasti sen jälkeenkin kiistojen aiheena, kunnes sotien jälkeen on päästy nykyiseen tasapainotilaan.'] Nykyisin Suomen eduskunnassa olevista puolueista ainoastaan Perussuomalaiset on esittänyt muutoksia ruotsin kielen opetukseen, vaikka eräät muidenkin puolueiden yksittäiset kansanedustajat ovat julkisesti kannattaneet ruotsin kielen opiskelun eri asteista vapaaehtoistamista.[
Eduskunnassa Mikko Elo /sd 20.4.2004 ; Eduskunnassa Paula Kokkonen /kok 4.2.2003 ; Eduskunnassa Raija Vahasalo /kok 20.4.2004 ; Eduskunnassa Matti Tiuri /kok 4.2.2003 ;
Eduskunnassa Risto Kuisma /sd 1.6.2004 ;
Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Pekka Ravi kannattaa valinnanvapautta venäjän ja ruotsin kielen väliltä ;
Vihreän liiton puheenjohtaja Tarja Cronbergin mielestä ruotsin kielen opiskelun on oltava vapaaehtoista Suomessa
] Perussuomalaisten vuoden 2007 vaaliohjelmassa esitettiin ruotsin vapaaehtoistamista peruskoulussa ja puolueen yleisesite kertoo sen vastustavan pakkoruotsia.[Perussuomalaisten Eduskuntavaaliohjelma 2007 ] Ruotsalainen kansanpuolue puolestaan ilmoittaa työskentelevänsä vahvan ruotsalaisuuden ja kahden tasaveroisen kansalliskielen säilymiseksi Suomessa.[RKP:n puolueohjelma ]
Ruotsin kielen pakollisuudesta herännyt keskustelu on lähinnä koskenut ruotsin asemaa ylioppilaskirjoituksissa ja niin sanottua virkamiesruotsia.[Haku eduskunnan pöytäkirjoista: pakkoruotsi# ] Vuonna 2003 Vanhasen I hallitus ja eduskunta päättivät Suomen lukiolaisten liiton mielenilmauksen saattelemana vakinaistaa vuosia jatkuneen ylioppilaskirjoitusten rakennekokeilun, ja sen myötä myös ruotsi muuttui suomenkielisten ylioppilaskirjoitusten osalta vapaaehtoiseksi. Lukiolaisten liiton vastalause tosin koski pitkittyneen rakennekokeilun aiheuttamaa opiskelijoiden eriarvoista asemaa, ei ruotsin pakollisuutta sinänsä.[Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi lukiolain 18 §:n muuttamisesta sekä Toisen kotimaisen kielen kirjoittaminen vapaaehtoiseksi ylioppilaskirjoituksissa ]
Suomalaisuuden Liitto kannattaa ruotsin kielen opiskelun vapaaehtoisuutta kaikilla opetuksen tasoilla ja ajaa Suomen viralliseksi kieleksi ainoastaan suomea. Liiton ehdotuksessa ruotsinkielisten oikeudet omakieliseen kulttuuriin ja omakielisiin palveluihin turvattaisiin alueellisesti ja työpaikkakohtaisesti todellisten tarpeiden mukaisesti.[Suomalaisuuden liitto: Kielipolitiikka ] Suomalaisuuden liiton entinen nuorisojärjestö[Suomen sisu ry. Muutamia asioita vapaaehtoisen ruotsin opiskelun puolesta Viitattu 12.3.2007]
Ruotsin opetuksen pakollisuus on yleinen internetin keskustelupalstojen puheenaihe.[
Jippiin kielipolitiikka-keskustelualue Poistettu Jippiin uudistuksen yhteydessä;
Jippiin nykyinen Politiikka-foorum ;
Helsingin Sanomien keskustelualueen kestoaiheet sekä Suomi24.fi: Kielipolitiikka
]
17. helmikuuta 2007 Helsingin Sanomien 'Kuiskaaja'-palstalla todettiin: 'Käsitteli verkkokeskustelu miltei mitä aihetta tahansa, siihen ryhtyy nopeasti keskustelijaryhmä, jonka tavoitteena on kirjoittaa ja levittää suomenruotsalaisiann ja ruotsin kieltä vastustavia kirjoituksia'. Esimerkkeinä ilmiöstä palstalla annetaan muun muassa Kokoomuksen vaalikeskustelualue, Helsingin Sanomien keskustelupalsta ja Kjell Westö Finlandia-palkinnosta käyty sananvaihto. Mahdollisena ilmiön selityksenä esitettiin Suomalaisuuden liiton puheenjohtajan Heikki Talan esimerkkiä.
Katso myös
Lähteet
Aiheesta muualla
Pakkoruotsi
Suédois obligatoire en Finlande
Obligatorisk svenskundervisning i Finland
)
