Pappi

Pappi evankelis-luterilaisessa kirkossa

Suomen evankelis-luterilaisessa kirkon pappisvirka on Kirkkolainnn (viides luku, 1§) mukaan evankeliumi julistamista ja sakramenttien jakamista varten. Se ulottuu apostolisen sukkession kautta apostoleihin ja itseensä Jeesukseen.

Papin erityisenä tehtävänä on julkisen jumalanpalveluksen (erit. messuenn) toimittaminen, pyhien sakramentti jakaminen, muiden kirkollisten toimitusten hoitaminen sekä yksityinen sielunhoito että rippi.

Terminologisesti erotetaan toisistaan pappisvirka ja papin virka. Pappisviralla tarkoitetaan vihkimyksessä saatua oikeutta olla pappi ja hoitaa papillisia tehtäviä. Papin viralla tarkoitetaan konkreettista virkamiesoikeudellista palvelussuhdetta seurakunnassa tai muualla kirkossa. Papin virasta saa palkkaa. Papiksi vihityllä on pappisvirka kuolemaansa saakka, ja se säilyy myös vaikka ei hoitaisikaan papin virkaa.

Pappisvirka saadaan vihkimyksessä, jonka toimittaa piispa. Pappi vannoo vihkimyksensä yhteydessä valan.

Augsburgin tunnustuksen 5 artiklan mukaan kirkkoon on asettu evankeliumin opettamisen ja sakramenttien jakamisen virka, jotta ihmiset saisivat pelastavan uskon. Pappisviran katsotaan olevan kirkon konstitutiivinen osa, jota ei voi ottaa kirkosta pois rikkomatta Jumalallista säätämystä. Kyse ei ole inhimillisestä vaan kirkon jumalallisesta ja muuttumattomasta järjestyksestä. Augsburgin tunnustuksen 14 artiklan mukaan kukaan ei saa julkisesti opettaa eikä hoitaa sakramentteja ilman asianmukaista kutsumista.

Osa luterilaisista kirkoista on avannut pappisviran myös naisille. Suomessa kirkolliskokous päätti pappisviran avaamisesta naisille 1986.

Kirkossa on kolme erityistä papin virkaa: kirkkoherran, kappalaisennn ja seurakuntapastori virka. Niiden kelpoisuusehtona on pappisvihkimys. Kappalaisen eli seurkaunnan vakituisen papin viran haltijan täytyy myös olla pastoraalitutkinnon suorittanut, ja kirkkoherran täytyy olla lisäksi seurakuntatyön johtamisen tutkinnon suorittanut.

Papin vala

Minä N.N. lupaan kaikkitietävän Jumalan edessä, että toimittaessani pappisvirkaa, jonka olen valmis ottamaan vastaan, tahdon pysyä Jumalan pyhässä sanassa ja siihen perustuvassa evankelis-luterilaisen kirkon tunnustuksessa. En julkisesti julista tai levitä enkä salaisesti edistä tai suosi sitä vastaan sotivia oppeja. Tahdon myös oikein julistaa Jumalan sanaa ja jakaa pyhiä sakramentteja Kristuksen asetuksen mukaan. Tahdon noudattaa kirkon lakia ja järjestystä sekä palvella alttiisti seurakuntaa ja sanankuulijoita. Kaikkea tätä tahdon noudattaa niin, että voin vastata siitä Jumalan ja ihmisten edessä. Tähän Jumala minua auttakoon.

Papin vaatteet

Papin vaatetukseen kuuluu musta virka-asu, kaftaani.
Jumalanpalveluksessa pappi on pukeutunut alban lisäksi stolaan, virkansa tunnukseen. Pappi asettaa stolan niskan takaa kummankin olkapään yli eteensä.
messussa ehtoollisen toimittava pappi (selebrantti) on pukeutunut lisäksi kasukkaan.
juhlajumalanpalveluksissa (yleensä ei messussa), papin juhla-asu on alban ja stolan päälle puettu viittamainen kuorikaapu. Suomessa kuorikaapua on useimmiten nähty piispojen juhla-asuna, mistä on syntynyt virheellinen nimitys 'piispankaapu'.
papin valkokauluksinen virkapaita on väriltään musta, piispan violetti tai viininpunainen.

Pappi ortodoksisessa kirkossa

Sakramenttien ulkoisina toimittajina ovat ortodoksisessa kirkossa piispa tai pappi. Perustaessaan kirkon Jeesus asetti apostolinsa seuraajikseen ja antoi heille Pyhän Hengennn. Tehtäviinsä Jeesus kutsui opetuslapset antaessaan heille kastekäsky (Matt. 28:19–20) sekä oikeuden päästää ja sitoa syntejä (Matt. 18:18).

Varsinaisen pappeuden virka jakaantuu kolmeen asteeseen: piispuuteen, pappeuteen ja diakoniuteen. Pappi toimittaa vihkimyksensä nojalla sakramentteja. Diakonit ovat avustavaa papistoa; he eivät toimita sakramentteja itsenäisesti. Piispat, papit ja diakonit vihitään (kheirotonia) ja lukijat ja ipodiakonit siunataan (kheirotesia) kätten päällepanemisen kautta.

Piispaa ja pappia tervehditään pyytämällä siunaus. Siunausta pyydetään asettamalla oikea käsi vasemman käden päälle. Piispa tai pappi siunaa ristinmerkillä ja asettaa sen jälkeen kätensä siunausta pyytäneen käsien päälle, jolloin hän suutelee kevyesti piispan tai papin kättä. Piispaa puhutellaan sanoilla 'isä esipaimen'. Pappia ja diakonia puhutellaan liittämällä etunimen edelle sana 'isä'.

Ortodoksisessa kirkossa papiksi voidaan vihkiä nuhteeton mies, joka on ennen papiksi vihkimystä avioitunut tai päättänyt elää naimattomana. Papin virkaan vaadittavan pätevyyden voi saavuttaa suorittamalla Joensuun yliopistossa ja ortodoksisessa seminaarissa asianmukaiset opinnot.

Virkateologia

Kristinuskon käsitystä kirkon erityisestä hengellisestä virasta, yleensä pappisvirasta mutta myös piispan ja diakoniksian viroista, kutsutaan virkateologia. Kristillisillä kirkkokunnilla on joitakin eroavuuksia virkateologisissa painotuksissaan. Virkateologiaa tutkitaan yliopistossa dogmatiikassa, joka on systemaattisen teologian alaan kuuluva akateeminen teologinen oppiaine.

Eri kristilliset kirkot eivät välttämättä tunnusta toisten kirkkojen pappisvirkaa oikeaksi. Siitä puolestaan seuraa, että kirkot eivät välttämättä tunnusta toisten kirkkojen ehtoollista päteväksi. Katolisen ja ortodoksisen kirkon käsitys on pappeudesta on niin yhtenevä, että kirkot käytännössä tunnustavat toinen toisensa pappisviran, vaikka ehtoollisyhteyttä ja vastavuoroista ehtoolliselle osallistumista ei käytännössä olekaan. Sen sijaan ne yleensä ottaen eivät tunnusta protestanttisten kirkkojen pappisvirkaa päteväksi. Katolinen kirkko on tosin keskusteluissaan anglikaanisen kirkon kanssa päässyt huomattavaan yhteisymmärrykseen pappisviran luonteesta ja pätevyydestä.

Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa muiden Luterilaisten kirkkojen pappeuden ja on erikseen alttarin ja saarnatuolin yhteydessä luterilaisen maailmanliiton (LML) jäsenkirkkojen kanssa. Lisäksi vastaava viran ja ehtoollisen tunnustaminen on sopimuksen nojalla voimassa Saksan evankelisen kirkon (EKD) kanssa ja Porvoon sopimuksen nojalla Britteinsaarten anglikaanisten kirkkojen kanssa.

Virkateologisten erimielisyyksien vuoksi virkateologia on myös keskeinen ekumeniikan tutkimusaihe.