Papyrus

Papyrus on papyruskaislasta (Cyperus papyrus) valmistettava paperissnkaltainen materiaali, jota käytettiin erityisesti muinaisessa Egyptiä. Papyruskaislaa kasvoi laajalti Niilin suistoalueella, mutta nyttemmin se on sieltä kadonnut ja sitä kasvaa luonnonvaraisena Niilin yläjuoksulla ja Etiopiassa. Paitsi kirjoitusmateriaalina, papyruskaislaa on käytetty myös muihin tarkoituksiin mm. veneiden rakentamiseen, ravinnoksi ja vaatekappaleiksi.

Nimitys papyrus tulee egyptinkielisestä sanasta pa-per-aa ja samasta sanasta periytyy myös myöhempi sana paperi. Papyrusten tutkiminen on oma tieteenalansa papyrologia ja suomalaisilla on professori Jaakko Frösénin johdolla alalta kansainvälisesti tunnustettua erityistaitoa hiiltyneiden papyrusten tutkimuksessa.

Papyrusta käytettiin Egyptissä jo 3000 eaa. ja n. 1000 eaa. sen käyttö oli levinnyt myös muiden Vähä-Aasian kansojen käyttöön. Papyrus oli antiikin yleisin kirjoitusmateriaali. Papyruksen etuja olivat sen keveys ja joustavuus. Viimeiset papyrukset kirjoitettiin vuoden 1000 jaa. tienoilla.

Papyrusta valmistettiin halkaisemalla kolmiomaiset ruo´ot pituussuunnassa. Niitä liotettiin niin kauan, että ne alkoivat mädäntyä. Lionneita ruokoja asetettiin kerroksittain niin, että eri kerrokset tulivat eri suuntiin ja kosteaa papyrus-mattoa nuijittiin niin, että kerrokset kiinnittyivät toisiinsa. Kirjoitettava pinta käsiteltiin vielä erikseen hohkakivellä niin, että kirjoitettaessa muste ei levinnyt vaan se imeytyi pintaan.

Papyrusarkki on kooltaan likimain nykyisen A4-arkin kokoinen. Kun arkkeja liitettiin yhteen saatiin rulla, jota kutsuttiin kirjaksi (kreikan byblos). Rullan pituus oli tyypillisesti 4-5 metriä. Useissa antiikinaikaisissa teoksissa esiintyvä jaottelu kirjoihin viittaa siis näihin papyrusrulliin. Papyrus menee itsestään rullalle, ja rullia luetaan rullaamalla niitä auki aina sopivalta matkalta. Kirjoitettaessa rullaa käärittiin sitä mukaa kun teksti edistyi.

Papyrusta oli runsaasti saatavilla Egyptissä, koska sen tekoaines kasvoi siellä. Muualla oli usein pulaa papyruksesta, ja sitä korvattiin esimerkiksi pergamentilla eli nahalla, kun nahkojen soveltuvuus kirjoittamiseen oli havaittu. Papyrus oli kuitenkin huomattavasti pergamenttia halvempi materiaali.

Papyrus kesti hyvin Egyptin autiomaiden kuivaa ilmastoa, mutta muualla, esimerkiksi Niilin suistossa, se helposti homehtui kun materiaali imi kosteutta. Poikkeuksen tähän muodostavat lähinnä tulipaloissa hiiltyneet tai hapettomissa tiloissa olleet papyrukset, jotka eivät ole voineet maatua.

Katso myös

• Paperi
• Pergamentti