www.all2know.com Google WWW All2know fi
  Etusivu Etusivu | Tietoja Tietoja 
  Navigaatio
» Etusivu
» Artikelkategorier
» Luettelo luetteloista
» Aakkosellinen hakemisto
» Kalenteri
» Arvottu artikkeli
» Muokkaa Aiheesta muualla
Viimeisimmät muutokset: 2007-11-03
  Tänne linkitetyt sivut 
1991
UFO
Selkouni
ParaNet
Paranormaali ilmiö
Okkultismi
Näennäisarkeologia
Psykokinesia
Poltergeist
Martinin pirut
Telepatia
Déjà vu
Lost
PSI
Lista linkeistä » Johtaja (sarjakuvahahmo)
Susan Blackmore
Tutkimus
Aura (paranormaali)
Rauni Luoma
Ufojen luokittelu
  Muut kielet 
deParapsychologie
frParapsychologie
noParapsykologi
svParapsykologi
Luokka: Parapsykologia

Parapsykologia

Parapsykologia määritellään tavallisesti tutkimusalaksi, joka tutkii ihmisten ja eläinten väitettyjä paranormaaleja kykyjä sekä tällaisiin kykyihin viittaavia kokemuksia.

1 Parapsykologiset ilmiöt
2 Parapsykologian historiaa
3 Parapsykologian historiaa Suomessa
4 PSI ja todisteet
5 Parapsykologia akateemisessa maailmassa
6 Skeptikoiden arvostelu
7 Parapsykologian puolustajia
8 Parapsykologian arvostelijoita
9 Katso myös
10 Kirjallisuutta
11 Aiheesta muualla
12 Lähteet

Parapsykologiset ilmiöt

Parapsykologian peruskäsitteet ovat aistien ulkopuolinen aistiminen (ESP = extra sensory perception = yliaistillinen havainnointi) sekä psykokinesia (mielen vaikus aineeseen). Väitetyt parapsykologiset ilmiöt jaetaan useimmiten seuraaviin neljään ryhmään.

  1. Telepatia (kr. tele = kaukana, pathos = tunteminen) eli ajatuksensiirto tarkoittaa viestin välittämistä ihmiseltä tai eläimeltä toiselle ilman, että tieto välittyy tunnettujen aistien tai tunnetun tekniikan avulla.
  2. Selväaistiminen (ransk clairvoyance) tarkoittaa, että kohteesta saadaan tietoa ilman aistien tai tunnetun tekniikan välitystä.
  3. Ennalta tietäminen (prekognitio) tarkoittaa, että henkilö voi ennustaa toisen henkilön tulevia ajatuksia tai tulevia tapahtumia käyttämättä olemassa olevaa tietoa.
  4. Psykokineesi (kr. psykhe = henki ja kinesis = liike) tarkoittaa, että henkilö voi vaikuttaa esineisiin tai tuleviin tapahtumiin ajattelemalla niitä (hän voi esimerkiksi liikuttaa esineitä ajattelemalla niitä).

Väitettyä paranormaalia tekijää näiden ilmiöiden taustalla on kutsuttu lyhenteellä PSI tai käsitteellä anomaalinen kognitio, ”poikkeava tietoisuus”.

Parapsykologian historiaa

1800-luvulla syntyi Charles Darwinin evoluutioteoria, ja aineellisen todellisuuskäsitykseen perustuva ajattelu levisi tieteeseen. Tästä syystä aineelliseen todellisuuskäsitykseen kriittisemmin suhtautuneet perustivat Englantiin vuonna 1882 Psyykkisen tutkimuksen seurann, jonka ensimmäinen puheenjohtaja oli Cambridgen yliopisto moraalifilosofian professori Henry Sidgwick. Myöhemmin vastaavia järjestöjä perustettiin eri maihin.

Henry Sidgwick uskoi yliluonnollisiin ilmiöihin, ja hänen mielestään oli tärkeää osoittaa, että henkiesta pystyi toimimaan irrallaan aine. Amerikkalainen William McDougall puolestaan oli sitä mieltä, että ainoastaan psyykkinen tutkimus voi pysäyttää materialismin etenemisen.

Nykyään ”psyykkinen tutkimus” käyttää itsestään nimitystä parapsykologia. Keskeisin hahmo tässä kehityksessä oli professori J. B. Rhineon, joka johti Yhdysvalloissa Duken yliopisto 1930-luvulla perustettua parapsykologian laboratoriota. Parapsykologit saivat Yhdysvalloissa että Euroopassa käyttöönsä tieteellisen tutkimukseen tarkoitettuja varoja.

Parapsykologian historiaa Suomessa

Suomessa psyykkistä tutkimusta tukivat muun muassa monet viime vuosisadan filosofian professorit, esimerkiksi Arvi Grotenfelt ja Sven Krohn. Toiminta keskittyi aluksi vuonna 1907 perustettuun ruotsinkieliseen seuraan ja myöhemmin vastaavaan suomenkieliseen seuraan, Suomen Parapsykologiseen tutkimusseuraan. Nykyisin ruotsinkielinen toiminta on pitkälti hiipunut ja suomenkielinen toiminta on taantunut rajatiedon esitelmäkerhoksi. Suomen tunnetuimpiin parapsykologeihin kuului tuolloin läheiset suhteet Duken yliopistoon luonut Jarl Fahler.

PSI ja todisteet

Useimmat ihmiset voivat havaita omin silmin, ettei parapsykologian väittämiä kykyjä esiinny heidän ympäristössään, ellei väitettyjä spontaaneja paranormaaleja tapahtumia lasketa mukaan.

Vaikka ympäristössämme ei esiintyisi vankkoja todisteita parapsykologian todellisuuskäsityksen totuudesta, on väitetty, että kykymme tulisivat esiin suurissa massakokeissa. Suomen Yleisradio järjesti tällaisen kokeen vuosina 19521953. Fyysikko Reino Tuokko tutki tuloksia kansainvälisen tilastotieteilijäkongressin hyväksymillä menetelmillä, ja hän päätyi puoltamaan telepatian olemassaoloa.

Tilastotieteilijäkongressi oli kuitenkin jättänyt ottamatta huomioon erään seikan. Ihmiset eivät arvaa aaltoja, tähtiä ynnä muita kuvioita satunnaisesti, vaan jotkut kuviot ovat suositumpia kuin toiset. Esimerkiksi arvattaessa nopanheiton tuloksia ihmiset pyrkivät selvästi välttämään ykköstä ja kuutosta. Kun tämä otetaan huomioon, osoittautuu, että Yleisradion kokeissa on arvattu täysin sattumanvaraisesti.

Tämän asian todistaminen oli mutkikasta. Suomalainen psykologi G. O. Lindholm osoitti sen vuonna 1967 ilmestyneessä väitöskirjassaanLindholm, Gösta Olof: Fehlerquellen der sog. ASW-Versuche. Annales Academiae scientiarum Fennicae. Ser. B; 145:2. Helsinki: Suomalainen tiedeakatemia, 1967., joka kumosi kaikki tällä menetelmällä parapsykologian puolesta kootut todisteet.

Toisaalta voi väittää, että koska julkitulevat väitteet esimerkiksi tulevien tapahtumien ennustamisesta koskevat yleensä jotain, joko henkilökohtaisia tai laajempia dramaattisia tapahtumia, vaikkapa jonkun läheisen kuolemaa tai suuronnettomuuksia, niin pelkkä korttien kuvioiden ennustaminen on liian merkityksetöntä ja tosiaankin perustuu pelkkään arvaukseen.

Toinen menetelmä on etsiä yksilöitä, joiden väitetään pystyvän muita parempiin suorituksiin tällä alueella. Tällaisia yksityistapauksia on raportoitu suuri määrä, ja tavallisen kansalaisen on vaikea päätellä, onko kyseessä huijaus vai ei. Jos huijarit eivät itse tunnusta (näin on kyllä tapahtunut lukuisia kertoja), on usein vaikea päätellä, onko kokeessa huijattu. C. E. M. Hansel ryhtyi tutkimaan, mitä huijausmahdollisuuksia kaikkein kuuluisimpien kokeiden koejärjestelyihin oli sisältynyt. Hän kokosi tulokset yli 300-sivuiseen teokseensa ESP and Parapsychology, ja hän löysi huijauksen mahdollisuuden käytännössä jokaisesta kokeesta. Sittemmin parapsykologit arvostelivat Hanselia tarkoitushakuisuudesta parapsykologia-kritiikkiensä yhteydessä.

Parapsykologia akateemisessa maailmassa

Edinburghin yliopistossa toiminut, edesmennyt parapsykologian professori Robert Morris on tiivistänyt akateemisen parapsykologian seuraavasti:

A. Parapsykologia on ilmeisen uudenlaisten, eliöiden ja niiden ympäristön välisten yhteydenpitokeinojen (PSI, psyykkiset kyvyt) tutkimista, keinojen jotka jäävät nykyään tiedeyhteisön ymmärryksen ulkopuolelle.

B. Parapsykologia on tieteiden välistä ongelma-aluetta eikä mikään erillinen tutkimushaara tai pelkkä psykologian osa-alue.

C. Parapsykologia pikemminkin asettaa kysymyksiä kuin tekee oletuksia; sen tehtävänä on tutkia joidenkin yksilöiden väitettyjä kykyjä, mutta se ei ole velvollinen olettamaan kyseisten kykyjen olemassaoloa.

D. Parapsykologiassa yhdistyy kahden työhypoteesijoukon tutkimus:
1. 'pseudo-PSI-oletuksen', joka väittää, että suurin osa PSI:n olemassaoloa puoltavista todisteista – ellei jopa kaikki – on valheellista ja seurausta siitä, että ihmisiä on johdettu harhaan tai että havaintoja on tulkittu väärin, sekä
2. 'PSI-hypoteesin', joka väittää, että ihmisellä on todella tietyissä olosuhteissa käytettävänään uudenlaisia yhteydenpitokeinoja.

E. Parapsykologia merkitsee päätelmiä tekevien havaitsijoiden tutkimista, ja se voi hyötyä sellaisten mallien käytöstä, joilla selvitetään, miten ihminen tekee havaintoja näennäisesti psyykkisistä tapahtumista sekä siitä, miten ihminen saattaa johtaa harhaan itseään ja muita.

F. Parapsykologia käyttää tieteen työvälineitä, kuten yksityiskohtiin pureutuvia luonnollisten tapahtumien kuvauksia, selvityksiä, hypoteesinmuodostusta ja -testausta, korrelaatiotutkimuksia, kontrolloituja kokeellisia tutkimuksia olosuhteita järjestelmällisesti muuntelemalla sekä teoreettisten mallien rakentamista.

Skeptikoiden arvostelu

Taikuri James Randi kertoo, että perusteettomaksi osoittautuva usko tällaisiin ilmiöihin ei rajoitu vain sivistymättömiin tai alhaisella älykkyysosamäärällä varustettuihin ihmisiin. On olemassa älykkäiden ihmisten kerhoja, ns. Mensa-klubeja, joihin otetaan jäseniksi vain niitä, jotka kuuluvat testien mukaan älykkäimmän 2 %:n joukkoon. Mensan englanninkielisen lehden (Mensa Bulletin) pääkirjoituksessa väitettiin huhtikuussa 1978, että korkea älykkyysosamäärä johtuisi pikemminkin ESP:stä kuin älystä.

Monet mensalaiset uskovat olevansa henkiparantajia, monet väittävät näkevänsä 'auran' (sädekehä pyhimysten pään ympärillä, muinainen uskonnollinen käsitys). Eräs väittää pystyvänsä nostamaan älykkään ihmisen ilmaan ajatuksen voimalla.

Randi on luvannut miljoonan dollarin palkkion sille, joka tekee jotain yliluonnollista hänen valvontansa alaisena. Kaikkien yrittäjien tulee olla Randin itsensä hyväksymiä. Ainakin 600 henkilöä on yrittänyt, mutta kukaan ei ole toistaiseksi onnistunut läpäisemään varsinaista testiä. Filippiiniläinen Yellow Bamboo -niminen ryhmä tosin onnistui läpäisemään 2003ssa haasteen esitestin, mutta ryhmä ei ole päässyt vielä Randin kanssa sopimukseen varsinaisesta testistä, joka olisi tarkoitus pitää Florida.

Ikivanhojen taikatemppujen käyttäminen parapsykologian todistamiseen on ärsyttänyt myös muita taikureita. Esimerkiksi edesmennyt suomalainen taikuri Reijo Salminen piti ohjelmistossaan Uri Gellerin (lusikantaivuttaja) temppuja ja ”muutamia vaikeampia”.

Parapsykologian puolustajia

Parapsykologian arvostelijoita

Katso myös

Kirjallisuutta

Suomeksi

  • *

Englanniksi

  • Ray Hyman (1989). The Elusive Quarry: A Scientific Appraisal of Psychical Research, Prometheus Books, ISBN 0-87975-504-0.

  • Antony Flew (Editor) (1987). Readings in the Philosophical Problems of Parapsychology. Prometheus Books. ISBN 0-87975-385-4

  • Joseph Rinn (1950). Sixty Years of Psychical Research: Houdini and I Among the Spirits. Truth Seeker.

  • Georges Charpak & Henri Broch (2004). Debunked!. Johns Hopkins University.

  • Paul Kurtz (1985). A Skeptic's Handbook of Parapsychology, Prometheus Books. ISBN 0-87975-300-5

Aiheesta muualla

Parapsykologit:

Lähteet

Tarjoaa Wikipedia, vapaa tietosanakirja. Aiheesta muualla. Kaikki teksti on saatavilla GNU Free Documentation License Aiheesta muualla.