Paul Klee

Paul Klee (18. joulukuuta 1879 – 29. kesäkuuta 1940) oli saksalais-sveitsiläinen taidemaalari. Hänen taiteensa leikittelee abstraktin ja esittävän taiteen välimaastossa.

Elämä

Klee syntyi lähellä Bernin kaupunkia Sveitsissä. Hänen isänsä oli saksalainen, joten myös Klee sai Saksan kansalaisuuden. Äiti oli sveitsiläinen.

Lapsena Klee osoitti musikaalista lahjakkuutta, ja hänen vanhempansa toivoivat hänestä viulistia. Aikuistuessaan hän päätti kuitenkin valita ammatikseen kuvataiteen, ja musiikki jäi tärkeän harrastuksen asemaan. Klee aloitti taideopintonsa Münchenissä vuonna 1898, ja hänestä kehittyi vähitellen taitava ja kekseliäs piirtäjä. Sen sijaan öljyväritekniikka aiheutti hänelle pitkään päänvaivaa. Myös värienkäyttö oli pitkään varovaista.

Klee avioitui vuonna 1906 pianisti Lily Klee-Stumpfin (1876–1946) kanssa, ja vuonna 1907 heille syntyi poika Felix. Klee ryhtyi koti-isäksi, mutta yritti samalla myös sinnikkäästi kehittyä taiteilijana. Vuonna 1911 hän tutustui Vasili Kandinskiin, ja hänen teoksiaan hyväksyttiin maineikkaan ”Der Blaue Reiter” –taiteilijaryhmän näyttelyyn vuonna 1912.

Ratkaiseva käännekohta Kleen taiteilijauralla oli August Macken kanssa tehty Tunisian matka keväällä 1914. Etelän auringossa Klee löysi vihdoinkin etsimänsä värimaailman. Hän kirjoitti päiväkirjaansa ”Väri on ottanut minut valtaansa… Tänä onnellisena hetkenä väri ja minä olemme yhtä. Olen taidemaalari.”

Ensimmäinen maailmansota olisi voinut katkaista Kleen lupaavan taiteilijauran, mutta häntä ei kuitenkaan lähetetty rintamalle. Kleen taiteellisille kyvyille keksittiin uutta käyttöä: hän sai tehtäväkseen maalata suojavärejä lentokoneisiin. Sodan jälkeen Klee toimi vuosina 1920–1931 opettajana Bauhausissa. Opettajan ja taiteilijan roolien yhdistäminen oli toisinaan ongelmallista, mutta toisaalta Klee arvosti Bauhausin virikkeellistä ja luovaa ilmapiiriä. Vuonna 1931 hän päätti kuitenkin siirtyä opettajaksi Düsseldorfin taideakatemiaan, joka tarjosi hänelle joustavammat työajat kuin Bauhaus.

Hitlerin valtaantulo tammikuussa 1933 johti lähes välittömästi Kleen irtisanomiseen Düsseldorfin taideakatemiasta. Kansallissosialistinen Saksa ei suvainnut modernia eikä kokeilevaa taidetta, vaan luokitteli Kleen tuotannon ”rappiotaiteeksi” ja ”sairaan mielen tuotoksiksi”. Klee ei jäänyt Saksaan natsien solvattavaksi vaan muutti jo joulukuussa 1933 synnyinmaahansa Sveitsiin.

Kleen viimeiset vuodet olivat piinallisia, sillä hän sairasti kivuliasta ihotautia. Hänen kansainvälinen maineensa alkoi kuitenkin olla jo suuri, ja mm. Picasso kunnioitti häntä vierailulla vuonna 1937.

Klee kuoli vuonna 1940. Hän oli viimeisinä vuosinaan toivonut saavansa Sveitsin kansalaisuuden. Sveitsin valtio suhtautui kuitenkin epäluuloisesti Saksasta paenneisiin taiteilijoihin, sillä heitä pidettiin epäilyttävän vasemmistolaisina. Niinpä Kleen kansalaisuushakemusta käsiteltiin hitaasti, ja kun kansalaisuus vihdoinkin oltiin valmiita myöntämään, oli Klee jo kuollut.

Taide

Kleen taidetta on vaikea luokitella mihinkään tyylisuuntaan kuuluvaksi. Se sisältää aineksia mm. kubismista, surrealismistasta ja naivismi. Teosten aiheet tuntuvat olevan peräisin vaihtoehtoisesta todellisuudesta, jossa suunnistetaan salaperäisten symbolien avulla. Joskus hänen aiheensa ovat täysin abstrakteja, mutta useimmiten hän liikkuu jossain abstraktin ja esittävän taiteen välimaastossa. Klee tarjoaa säästeliäästi kiinnekohtia todellisuuteen ja jättää paljon katsojan mielikuvituksen varaan.

Kooltaan teokset ovat usein varsin pieniä, ja niiden luomiseen on käytetty vaihtelevasti öljyvärejä, vesivärejä ja mustetta. Klee oli myös erinomainen piirtäjä, joka saattoi muutamalla viivalla luoda nokkelia ja humoristisia kuvia.

Lasten piirustukset olivat merkittävä inspiraation lähde Kleelle. Hän sanoi kadehtivansa lasten kykyä tulkita ennakkoluulottomasti ympärillä näkyviä asioita. Toinen merkittävä inspiraation lähde oli musiikki. Voidaankin sanoa, että monet Kleen teokset ovat väreiksi muutettua musiikkia.

Kleellä oli myös kirjallisia kykyjä. Hän kirjoitti taideteoreettisia tutkielmia ja antoi teoksilleen runollisia nimiä, kuten ”pohjoisen metsän jumala” ja ”muinainen ääni”. Nimillä onkin keskeinen rooli Kleen taiteessa, sillä ne antavat katsojalle arvokkaan vihjeen teoksen tarkoituksesta. Tosin Klee myös väitti, että hänen ajatuksiaan ei voi ymmärtää tässä maailmassa, vaan ainoastaan näkymättömässä tuonpuoleisessa ulottuvuudessa. Bauhausin opiskelijat nimittivätkin häntä ”Bauhausin Buddhaksi”.

Kleen myöhäisessä 1930-luvun tuotannossa on nähtävissä aikaisempaa synkempiä sävyjä. Saksan poliittinen tilanne ja taiteilijan sairaus vaikuttivat aihevalintoihin ja tyyliin. Erityinen tunnusmerkki tuon ajan teoksille on paksujen mustien ääriviivojen runsaus.

60 vuotta kestäneen elämänsä aikana Klee ehti luoda valtavan määrän teoksia, joidenkin arvioiden mukaan jopa yli 10000 maalausta, vesivärityötä ja piirustusta. Paras paikka tutustua Kleen tuotantoon on Berniin vuonna 2005 avattu Paul Klee -museo. Rakennus on arkkitehti Renzo Pianon suunnittelema ja sisältää noin 4000 Kleen teosta.

Aiheesta muualla

• Paul Klee -museo
• Paul Kleen maalauksia

Lähteet