Paul Ricoeur

Elämä

Ricœurin isä kuoli ensimmäisessä maailmansodassa, ja menetettyään myös äitinsä Ricœur eli lapsuutensa isovanhempiensa ja tätinsä hoivissa Rennes’ssä. Opiskellessaan filosofiaa Sorbonnessa 1930-luvulla hän kuului muun muassa Gabriel Marcelin oppilaisiin. Sotavuodet 1940-1945 kuluivat sotavankeudessa Pommerissa. Tänä aikana Ricœur käänsi Edmund Husserlin tuotantoa ranskaksi ja perehtyi ystävänsä Mikel Dufrennen kanssa Karl Jaspersinin ja Karl Barth ajatteluun. Ricœurin ensimmäinen merkittävä akateeminen asema oli Strasbourgin yliopiston filosofian historian professuuri vuosina 1948–1956. Vuonna 1956 hän siirtyi Pariisiin, filosofian professoriksi Sorbonneen. Vuosina 1966–1968 hän opetti Pariisin lähellä vastaperustetussa Nanterren yliopistossa, josta tuli vuoden 1968 opiskelija-aktivismin keskuspaikka. Sittemmin hän toimi myös Belgiassa Louvainin yliopistossassa sekä Chigacon yliopisto Yhdysvalloissa.

Filosofia

Ricœurin heterogeenista tuotantoa voi jaotella monella tavalla. Keskeinen muutos tapahtui 1960-luvun alussa, jolloin Ricœur kiinnostui hermeneutiikasta ja irtaantui osittain aikaisemmasta fenomenologisesta suuntautumisestaan. Sen myötä Ricœur julkaisi tutkimuksia symbolin teoriasta ja Freudin psykoanalyysista sekä selvitteli välejään strukturalistien kanssa. Myöhemmin 1970- ja 1980-luvuilla hän julkaisi artikkelikokoelmien lisäksi metaforaa koskevan tutkimuksen La métaphore vive sekä laajan, kolmiosaisen narratiivisuutta ja aikaa käsittelevän teossarjan Temps et récit.

Temps et récit –teossarjassa alkanut projekti jatkui narratiivista itseyttä ja etiikkaa tutkivalla teoksella Soi-même comme un autre (1990). Tämän jälkeen Ricœur palasi Temps et récit’ssä käsittelemiinsä ajallisuuden ja historiallisuuden kysymyksiin ja lisäsi niihin muistin ja unohduksen tematiikkaa teoksessa La Mémoir, l’histoire, l’oubli (2000). Ricœurin tuotantoon kuuluu myös kaksi oikeusfilosofista artikkelikokoelmaa Le Juste 1 (1995) ja Le Juste 2 (2001) sekä yhteiskuntafilosofiaa käsittelevä L’idéologie et l’utopie (1986). Lisäksi Ricœurin artikkeleita on julkaistu uudelleen 1990-luvulla kokoelmissa Lectures 1–3.

Epistemologian ja ontologian vastavuoroista suhdetta puolustaessaan Ricœur esitti, että filosofilla tulisi olla pätevyys ainakin yhdessä erityistieteessä. Ricœurin omalla kohdalla tämä toteutui niin, että hän julkaisi filosofisen tuotantonsa ohessa useita tutkimuksia protestanttisen teologian ja teologisen hermeneutiikan alalta. Ranskan ulkopuolella hän tuli monissa maissa tunnetuksi aluksi tätä kautta. Ricœurin itsensä mukaan hänen teologinen tuotantonsa on pidettävä erillään hänen filosofisesta tuotannostaan, jossa hän ei hyväksy tai ota annettuna absoluutin käsitettä.

Teoksia

Karl Jaspers et la philosophie de l'existence (yhdessä Mikel Dufrennen kanssa) (1947)
Gabriel Marcel et Karl Jaspers. Philosophie du mystère et philosophie du paradoxe (1948)
Philosophie de la volonté. Tome I: Le volontaire et l'involontaire (1950)
Histoire et vérité (1955)
Philosophie de la volonté. Tome II: Finitude et culpabilité (1960)
De l'interprétation. Essai sur Freud (1965)
Entretiens avec Gabriel Marcel (1968)
Le conflit des interprétations. Essais d'herméneutique I (1969)
La métaphore vive (1975)
Les cultures des temps (1975)
Temps et récit. Tome I: L'intrigue et le récit historique (1983)
Temps et récit. Tome II: La configuration dans le récit de fiction (1984)
Temps et récit. Tome III: Le temps raconté (1985)
Du texte à l'action. Essais d'herméneutique II (1986)
A l'école de la phénoménologie 1986)
Le mal. Un défi à la philosophie et à la théologie (1986)
Soi-même comme un autre (1990)
Réflexion faite. Autobiographie intellectuelle (1995)
Le juste, I (1995)
L'idéologie et l'utopie (1997)
Amour et justice (1997)
Ce qui nous fait penser (yhdessä Jean-Pierre Changeux'n kanssa) (1998)
La mémoire, l'histoire, l'oubli (2000)
L'herméneutique biblique (2000)
Le juste, II (2001)
La lutte pour la reconnaissance et l'économie du don (2002)
Parcours de la reconnaissance. Trois études (2004)

Suomennettuja kirjoituksia

Tulkinnan teoria. Suom. Heikki Kujansivu. Tutkijaliitto 2000.
Eksistenssi ja hermeneutiikka. Suom. Jarkko Tontti. Teoksessa Tontti, Jarkko (toim.): Tulkinnasta toiseen - Esseitä hermeneutiikasta. Vastapaino 2005.
Mimesis, viittaus ja uudelleenhahmottuminen. Suom. Antti Kauppinen. Teoksessa Tontti, Jarkko (toim.): Tulkinnasta toiseen - Esseitä hermeneutiikasta. Vastapaino 2005.
Arvostelemisesta tekona. Suom. Jarkko S. Tuusvuori. Filosofinen aikakauslehti niin & näin; 2/2005.

Kirjallisuutta

Andris Breitling: Möglichkeitsdichtung - Wirklichkeitssinn. Paul Ricoeurs hermeneutisches Denken der Geschichte. Fink 2007.
François Dosse: Paul Ricoeur, le sens d'une vie. La Découverte 1997.
Richard Kearney: On Paul Ricœur: The Owl of Minerva. Ashgate 2004.
Jens Mattern: Ricoeur zur Einführung. Junius 1996.
Johann Michel: Paul Ricœur. Une philosophie de l'agir humain. Cerf 2006.
Karl Simms: Paul Ricœur. Routledge Critical Thinkers. Routledge Press 2002.