Ihmisen korvassa ääniä käsitellään taajuusalueittain summaten (ks. kriittinen kaista). Lähellä toisiaan taajuusalueessa olevat äänekset (eli sinivärähtelyt) ärsyttävät lähes samoja aistinsoluja, jolloin voimakkaampi äänes kumoaa helposti heikomman ääneksen. Taajuusalueen peittoilmiö tapahtuu siten jo varhaisessa vaiheessa kuuloa.
Aika-alueen peittoilmiöt tapahtuvat suurelta osin syvemmällä aivoissa. Esipeitossa myöhemmin tulevat, mutta voimakkaammat signaalit saavat aikaisemman tiedon käsittelyn keskeytymään, jolloin aikaisempaa signaalia ei tietoisesti havaita. Jälkipeitto, jossa myöhemmin tulevat (heikommat) signaalit peittyvät, kestää huomattavasti pidempään kuin esipeitto.
