Haavisto on ollut vierailevana tutkijana Ulkopoliittisessa Instituutissa erityisalueenaan Venäjässaän liittyvät kysymykset ja uudet turvallisuusuhat sekä vierailevana luennoitsijana Bristolin yliopisto aiheenaan kansainväliset ympäristökysymykset. Haavisto luennoi säännöllisesti Helsingin yliopistossa ja NATO-koulussassa Oberammergau. Hän on lisäksi kirjoittanut useita kirjoja ja toiminut useassa lehdessä toimittajana tai päätoimittajana.
Ensimmäisissä eduskuntavaaleissaan vuonna 1987 esiintyminen Yleisradion suuressa vaalikeskustelussa nosti Pekka Haaviston eduskuntaan. Hän sai vain 46 ennakkoääntä, mutta varsinaisena äänestyspäivänä yli 3 000 ääntä.
Vihreän liiton puheenjohtajuudestaan huolimatta Haavisto putosi eduskunnasta vuoden 1995 vaaleissa, joissa Irina Krohn ja Tuija Brax nousivat kansanedustajiksi. Haavistosta tuli kuitenkin ympäristö- ja kehitysyhteistyöministeri Lipposen ensimmäiseen hallitukseen ja siten ensimmäinen vihreä ministeri Euroopassa. Haavisto pyrki eduskuntaan vielä vuonna 1999, mutta jäi silloin varaedustajaksi Anni Sinnemäennn tullessa valituksi. Tämän jälkeen Haavisto siirtyi YK:n ympäristöohjelma UNEP:n palvelukseen, jossa hänen tehtävänään oli tutkia konfliktien ympäristövaikutuksia. Haavisto on osallistunut Euroopan unioni Sudanin erityisedustajana neuvotteluihin Darfurin rauhansopimuksen solmimisesta. Haaviston EU-erityisedustajan työ päättyi huhtikuussa 2007, mutta hän on ottanut osaa neuvotteluihin vielä sen jälkeenkin.
Pekka Haavisto elää rekisteröidyssä parisuhteessa ecuadorilaisen Antonio Floresin kanssa. Hän on tunnettu viehtymyksestään kuplavolkkareihin.
Lähteet
Aiheesta muualla
- Pekka Haaviston kotisivut
- Pekka Haavisto eduskunnan sivuilla
- Pekka Haavisto ministeritietojärjestelmässä
