Pelikaani

Pelikaani (Pelecanus onocrotalus) on isokokoinen pelikaanilintu.

Koko ja ulkonäkö

Pelikaani on iso lintu: pituus 160 cm ja siipien kärkiväli 280 cm. Painoa kertyy 9-15 kg. Se eroaa kiharapelikaanista värityksen osalta. Pelikaani on lähes kokonaan valkoinen ja siipisulat ovat mustat. Vain silmien ympärillä ja jaloissa on vaaleanpunaista. Nuoret yksilöt ovat harmaita ja niillä on tummat siipisulat.

Levinneisyys

Pelikaani asuu kaakkoisessa Euroopassa ja Aasiassa Mongoliaan saakka. Maailman populaatio on kooltaan 270 000–290 000 yksilöä.* Se talvehtii koillisessa Afrikassa. Noin 50 % kaikista pelikaaneista lisääntyy Tonavan suistoalueella. Pelikaani on tavattu Suomessa 2 tai 3 kertaa: Turussa vuonna 1605 (laji?), Karjaalla 1839 ja Pyhäjoella 7.5.1925.*

Elinympäristö

Elinympäristönä ovat suot ja matalat järvet sekä jokien suistot. Pesimiseen vaatii laajat järviruokokasvustot.

Lisääntyminen

Pesii suurina yhdyskuntina, joissa voi olla jopa 30 000 paria. Yhdyskunnat saattavat sijaita kaukana vesialueesta. Pesä maassa, tavallisesti ruoikossa. Yleensä 2 munaa, joita haudotaan 29-36 päivää. Poikaset kuoriutuvat alastomina, ja saavat mustahkon untuvapuvun. Sukukypsä 3–4-vuotiaana?

Ravinto

Pelikaanit syövät kaloja, joita pyydystävät matalasta vedestä uimalla pinnassa. Saalistus tapahtuu parvissa, jolloin parvi ui laajana kaarena, ja linnut paimentavat kalaparven ahtaalle, alkaen sitten kerätä niitä venyvään kurkkupussiinsa. Päivittäinen ruuantarve on 900-1200 g, ja keskimääräinen saaliskala Euroopassa on 300-600 g painava karppi.

Aiheesta muualla

• Lemmetyinen, Risto 1989: Pelikaani Turussa vuonna 1605 - Suomen ensimmäinen kirjattu lintuhavainto? - Lintumies 4.1989 s. 173. LYL.
• IUCN
• Rariteettikomitea