Perinteinen kiinalainen lääkintä

Perinteinen kiinalainen lääketiede, perinteinen kiinalainen lääkintä tai puhekielessä kiinalainen lääketiede on oppi sairauksien lääkinnästä. Se on kehittynyt tuhansia vuosia Kiinassa ja levinnyt laajalle maailmaan. Hoitomuotoja ovat mm. akupunktio, moxabustio, yrttilääkintä ja kuppaus. Sitä käytetään sairausten hoidossa yleensä vaihtoehtoisena lääketieteenä. Kiinassa sitä käytetään edelleen joskus ainoana hoitomuotona tai yhdessä länsimaisen lääketieteen kanssa. Perinteisten kiinalaisten hoitomuotojen tehosta ei ole luotettavaa tieteellistä näyttöä, eivätkä ne täytä tieteen tunnusmerkkejä.

Käyttökohdeet hoidoissa ja hoitomuodot

Perinteisen kiinalaisen lääketieteen hoitomuotoja voidaan käyttää lähes kaikkiin sairauksiin, jotka lääketiede tuntee. Lisäksi hoitoja voidaan käyttää moniin elimistön oireiden hoitoon, joita tiede ei määrittele sairaudeksi. Perinteisen kiinalaisen lääketieteen hoidot perustuvat tuhansien vuosien aikana kehittyneisiin hypoteeseihin ihmiskehon toiminnasta ja sen säätelyn mahdollistavista hoidoista.

Suomessa tunnettuja perinteisen kiinalaisen lääketieteen hoitomuotoja:

• akupunktio
• moksibustio, ts. moksaus
• yrttilääkintä
• kuppaus

Perinteisen kiinalaisen lääketieteen oppi

Oppi kiinalaisessa lääketieteessä pohjautuu nykyisin n. 200—300 eaa. laadittuun kirjaan The Yellow emperor's internal medicine, joka on perusteos kiinalaisen lääketieteen opista ja ihmiskehon toiminnasta. Hypoteesit kehittyvät edelleen ja tutkimuksia lääketieteen ja kiinalaisen lääkinnän sovelluksista keskenään tutkitaan, vaikkakin tieteen lähestymistapa sairausten hoidossa poikkeaa kiinalaisesta.

Tutkimus hoitotilanteessa

Kiinalaisen lääkinnän lähestyminen ihmiskehon tutkimiseen tapahtuu aistihavainnoin. Kehon ulkoisia merkkejä tarkkailemalla päätellään kehon epätasapaino, jota pyritään tasoittamaan hoidon aikana.

Kiinalaisen lääketieteen kehittyminen

Lääketieteen kehittymiseen on vaikuttaneet monet filosofiset oppisuunnat vuosisatojen ajan. Perinteisen kiinalaisen lääketieteen hoitomuodot on kehittyneet ulkoisiksi hoitomuodoiksi pääasiassa Kiinan uskonnon ruumiin kunnioitukseen perustuen, jonka vuoksi kirurgia ei ole merkittävässä asemassa perinteisessä kiinalaisessa lääketieteessä.