Peru

Historia

Chimu-kulttuuri hallitsi 1200 vuotta, ja sitä seurasi inkavaltakunta, joka käsitti suuren osan Etelä-Amerikkaa. Inkojen pääkaupunki oli Cuzco. Sisällissota oli heikentänyt inkoja, kun konkistadori Francisco Pizarro saapui 1531 Peruun 180 miehensä kanssa. Espanjalaiset valloittivat Cuzcon 1533, teloittivat viimeisen inkakuninkaan Atahualpan ja varmistivat voittonsa 1542 mennessä. Pizarro perusti Liman 1535.

Peruun 1542 perustettu varakuningaskunta hallitsi kaikkia Espanjan siirtokuntia Etelä-Amerikassa nykyisestä Panamasta maanosan eteläkärkeen saakka ja sen pääkaupunki Limasta tuli maanosan merkittävin kaupunki. Alkuperäisväestön kapina 1780 Túpac Amaru II:n johdolla epäonnistui.

Etelä-Amerikan itsenäisyyssotien alettua 1810–1822 Peru oli viimeinen Espanjan joukkojen tukikohdista. Argentiinalainen José de San Martín julisti Perun itsenäiseksi 28. heinäkuuta 1821 ja kenraali Antonio José de Sucre löi Espanjan joukot Ayacuchossa, mikä päätti Espanjan siirtomaanvallan. Espanja yritti vielä saada siirtokuntiaan takaisin, ja tunnusti Perun itsenäisyyden vasta 1879.

Vuosina 1836–1839 Peru ja Bolivia liittyivät lyhytaikaiseksi liittovaltioksi. Vuosina 1849–1874 maahan tuotiin 80 000–100 000 kiinalaista työläistä mm. keräämään guanoa.

Peru soti myös ajoittain naapureitaan vastaan kiistellyistä raja-alueista. Espanjaa vastaan se soti merellä 1864–1866. Tyynenmeren sodassa 1879–1883 yhdessä Bolivian kanssa Chileä vastaan Peru menetti nitraattikenttänsä Atacaman autiomaassa ja kolme maakuntaansa. Rajariidat Bolivian kanssa selvitettiin neuvottelemalla 1902.

Ensimmäinen uudistusmielinen presidentti Augusto B. Leguía nousi voittamiensa vaalien jälkeen valtaan 1919 armeijan tuella, ja pysyikin vallassa kunnes armeija syrjäytti hänet 1930. Hänen aikanaan sovittiin rajat Kolumbian kanssa 1927 ja 1929 Peru sai takaisin Chileltä menettämänsä Tacnan.

Leguían vallasta poistaneen Sánchez Cerronn johtaman kaappauksen jälkeen maata hallitsivat oikeistolaiset diktatuurit. Ecuadorin vastaisten rajakahinoiden jälkeen solmittiin 1941 Rion sopimus. Peru julisti sodan Saksalle ja Japanille helmikuussa 1945.

Vuonna 1945 valtaan nousi vaaleilla vasemmistolainen APRA. Kenraali Manuel Ordía kaappasi vallan 1948. Ordíasta tuli presidentti 1950 ja hän hallitsi aina vuoteen 1956. Vuonna 1963 sotilasvalta päättyi ja kristillisdemokraattien ja Acción Popularin ehdokas Fernando Belaúnde Terry valittiin presidentiksi, kun taas APRA sai suurimman määrän edustajainhuoneen paikoista.

Talousongelmien ja lakkojen jälkeen armeija syrjäytti Belaúnden 1968 ja valtaan nousi kenraali Velasco Alvarado. Hän teki maauudistuksen ja tilat muutettiin osuuskunniksi, muttei luovuttanut maata intiaanitalonpohjille, joiden keskuudessa syntyi Loistava polku -sissiliike. Vuoden 1975 kaappauksen jälkeen valtaan nousi kenraali Morales Bermúdez. Vuonna 1979 otettiin käyttöön uusi perustuslaki ja vuonna 1980 järjestettiin vaalit. Belaúnde valittiin uudelleen presidentiksi. Belaúnde aloitti maa- ja teollisuusuudistuksen, mutta hänen kautensa päättyessä 1985 maan oli jälleen talouskriisissä.

Belaúndea seurasi nuori sosiaalidemokraatti Alan García. Hän pyrki siivoamaan vanhan kaartin poliisista ja armeijasta ja korjaamaan taloutta hinta- ja valuuttakontrollilla ja kansallistamalla kaksi pankkia, josta joutui luopumaan ankaran vastarinnan jälkeen. Inflaatio kiihtyi hillitsemättömäksi (7 650 % vuonna 1990) ja 1989 Peru jäi puoli vuotta jälkeen velkojensa maksusta.

Kesäkuussa 1990 presidentiksi valittiin politiikan ulkopuolinen japanilaisten maahanmuuttajien poika Alberto Fujimori. Fujimori aloitti laajat leikkaustoimet inflaation pysäyttämiseksi ja velan maksamiseksi. Opposition hallitessa parlamenttia, Fujimori järjesti huhtikuussa 1992 armeijan tuella kaappauksen ja hajotti kongressin ja kirjoitti uuden perustuslain. Maolaississiliike Loistava polku kiihdytti hyökkäyksiään hallituksen toimien jälkeen. Sen johtaja Abimael Guzmán pidätettiin syyskuussa, mikä aluksi kiihdytti sissien hyökkäyksiä, mutta jo 1994 noin kuusituhatta sissia antautui.

Fujimorin tukijat voittivat uuden yksikamarisen kongressin vaalit marraskuussa 1992 ja uusi perustuslaki tuli voimaan joulukuussa 1993. Fujimori valittiin uudelleen presidentiksi kesäkuussa 1995. Hän järjesti armahduksen ihmisoikeusrikoksista syytetyille.

Movimiento Revolucionario Túpac Amarun sissit valtasivat Japanin lähetystön joulukuussa 1996 ja ottivat noin 500 panttivankia vaatien talousleikkauksien peruuttamista. Piiritys päättyi huhtikuussa 1997 hyökkäykseen ja kaikkien sissien kuolemaan.

Rajariidat Ecuadorin kanssa jatkuivat 1981 Cordillera del Condorista ja Cenepasta 1995, ja viimein 1998 maat solmivat rauhan ja merkitsivät rajan. Chilen kanssa viimeinen artikla rajasopimuksesta pantiin toimeen 1999.

Alkuvuodesta 2000 Fujimori pyrki kolmannelle kaudelle vaikka perustuslaki kielsi sen. OAS:n ja opposition protesteista huolimatta hänen ilmoitettiin voittaneen. Jatkuvien protestien vuoksi Fujimori ilmoitti syyskuussa uudet presidentinvaalit järjestettävän huhtikuussa 2001. Pääsyynä protesteihin oli kuvanauha, jolla Fujimorin luotettu Vladimiro Montesinos nähtiin lahjomassa kongressin jäsentä. Fujimori erotti asevoimien komentajan ja kolme kenraalia estääkseen vallankaappauksen. Lopulta Valentín Paniagua nousi oppositiosta parlamentin puhemieheksi Fujimorin ollessa ulkomailla, josta käsin tämä jätti eropyyntönsä. Tammikuussa 2001 virkaa tekeväksi presidentiksi noussut Paniagua perusti totuuskomission tutkimaan 4000 ihmisen katoamista 1980- ja 1990-luvuilla. Montesinos saatiin oikeuteen kesäkuussa 2001 vastaamaan ase- ja huumekaupoista ja asevoimista erotettiin Fujimorin tukijat.

Vuoden 2001 vaaleissa presidentiksi valittiin taloustieteilijä Alejandro Toledo. Toledo joutui perääntymään kesäkuun 2002 protestien jälkeen yksityistämishankkeistaan. Sotilasryhmä nousi kapinaan tammikuussa 2005 ja toukokuussa Toledoa syytettiin allekirjoitusten väärentämisestä vuoden 2000 vaaleihin liittyen. Parlamentti päätti kuitenkin olla erottamatta häntä.

Kesäkuussa 2001 maanjäristys surmasi 100 ihmistä Etelä-Perussa Arequipassa ja Moqueguassa ja jätti 46000 kodittomiksi. Maaliskuussa 2002 kolme päivää ennen presidentti George W. Bushin vierailua Perussa Yhdysvaltain lähetystön edessä räjähti pommi, joka surmasi kolme.

Entinen presidentti Alan García valittiin uudelleen kesäkuussa 2006 maltillisella uudistusohjelmalla. Häntä oli toiselle kierroksella vastassa vasemmistolainen Ollanta Humala. Heinäkuun vaaleissa Garcían APRA nousi toiseksi suurimmaksi puolueeksi Humalan Unión por el Perún jälkeen. Huhtikuussa 2007 parlamentti myönsi Garcíalle erikoisvaltuudet huumekauppaa ja järjestäytynyttä rikollisuutta vastaan.

15. elokuuta 2007 lähellä Icaa 161 kilometriä Limansta kaakkoon tapahtui 8,0 momenttimagnitudi tuhoisa maanjäristys. Yli 610 ihmistä kuoli ja 1 000 loukkaantui.

Politiikka

Peru on presidentin johtama tasavalta. Viimeisin perustuslakimuutos tehtiin kansanäänestyksen vahvistamana 31. lokakuuta 1993.

Kolme vallanpitoelintä Perun hallinnossa ovat:

Toimeenpanovalta kuuluu tasavallan presidentille, joka valitaan viiden vuoden kausille ja joka nimittää hallituksen.
Lainsäädäntövalta kuuluu yksikamariselle parlamentille (Congreso de la República), johon valitaan 120 edustajaa viiden vuoden kausiksi suhteellisella vaalitavalla.
Oikeudenpitovalta kuuluu Korkeimmalle oikeudelle, jonka pääistuin on Limassa.

Kesäkuun 2006 vaalissa presidentiksi valittiin Alan García APRA-puolueesta.

Kongressin voimasuhteet ovat seuraavat:
paikkoja puolue tai vaaliliitto perustamisvuosi johtaja suuntaus
45 Unión por el Perú 1994 Ollanta Humala keskustalainen, liberaali, nationalistinen (ml. Partido Nacionalista Peruano)
36 Partido Aprista Peruano 1924 Alan García sosiaalidemokraattinen
17 Unidad Nacional 2000 Lourdes Flores kristillisdemokraattinen, konservatiivinen (Partido Popular Cristiano, Solidaridad Nacional ja Renovación Nacional)
13 Alianza por el Futuro 2006 Martha Chávez fujimorilainen (Cambio 90, Nueva Mayoría ja Sí Cumple)
5 Frente de Centro 2005 Valentín Paniagua keskustalainen (Acción Popular, Somos Perú ja Coordinadora Nacional de Independientes)
2 Perú Posible 1994 Alejandro Toledo keskustalainen
2 Restauración Nacional 2005 Humberto Lay Sun kristillisevankelinen, fundamentalistinen

Hallinnollinen jako

Perun maa-alue, lain numero 27867 mukaan päivätty 18. marraskuuta 2002, on jaettu 26 alueeseen (región; regiones), 195 maakuntaan (provincia) ja 1831Resolución N° 1185-2006-JNE Lima, 22 de junio 2006[1] piiriin (distrito).

Keskinen alue: Ayacucho, Callao, Huancavelica, Huánuco, Ica, Junín, Lima, Pasco.
Pohjoinen alue: Ancash, Cajamarca, La Libertad, Lambayeque, Piura, Tumbes.
Itäinen alue: Amazonas, Loreto, Madre de Dios, San Martín, Ucayali.
Eteläinen alue: Apurimac, Arequipa, Cusco, Moquegua, Puno, Tacna.

Vuoteen 2002 asti Peru oli jaettu 24 departementtiin. Departementit olivat saman kuin alueet, Limaa ja Callaota lukuun ottamatta. Alueisiin siirryttäessä Lima erotettiin Liman departementista ja entisestä Provincia Constitucional Callaosta tuli alue.

Maantiede

Peru satelliittikuvassa

Peru sijaitsee suunnilleen Päiväntasaajan ja Kauriin kääntöpiirin välissä. Sijainnistaan huolimatta Perun ilmasto ei ole tyypillinen trooppinen ilmasto Humboldtin merivirran ja Andien vuoriston vaikutuksesta. Andit jakavat maan kolmeen hyvinkin erilliseen osaan.

Yksi maailman neljästä suurimmasta joesta, Amazon, lähtee Perusta. Bolivian rajalla taas sijaitsee maailman korkeimmalla sijaitseva purjehduskelpoinen järvi, Titicaca.

Andien vuoristo jakautuu Perun eteläosassa kahteen osaan, joiden väliin jää ylänkö.

Talous

Merkittävimmät luonnonvarat

Altiplano, Peru

Merkittävimmät vientituotteet

Kulttuuri

Kulttuurierot maan eri alueiden välillä ovat melko suuria ja voidaan jakaa kolmeen alueeseen: rannikkoon, vuoristoon ja viidakkoon. Vaikka espanja onkin maan virallinen kieli, intiaanikielistä erityisesti ketšuaa käytetään. Tunnettuja perulaisia kirjailijoita ovat mm. Mario Vargas Llosa, Ricardo Palma ja Ciro Alegría.

Machu Picchu on Perun merkittävin nähtävyys. Inkakaupungin raunio sijaitsee muutaman kymmenen kilometrin päässä Cuscosta, 2500 metrin korkeudessa vuoren huipulla. Lähes pystysuorat seinämät putoavat kilometrin alaspäin. Machu Picchua on vaikea nähdä kauempaa. Juuri tämän takia espanjalaiset valloittajat, conquistadorit, eivät koskaan löytäneet linnoitusta. Machu Picchu oli Cuscon etuvartiolinnoitus. Sinne johti salainen inkatie Cuscosta.

Katso myös

Aiheesta muualla

Lähteitä

Timeline: Peru (BBC)
Background Note: Peru (US. Department of State)
Peru (Tiscali)