Philip Anderson

Yhdysvallat

| kansalaisuus = Yhdysvaltalainen | sukujuuret = | tutkimusalue = Fysiikka | instituutti =Bell Labs
Cambridgen yliopisto
Princetonin yliopisto | alma mater =Harvardin yliopisto | ohjaaja = | oppilaat = | tunnetut työt = | palkinnot = Nobelin fysiikanpalkinto (1977) | uskonto = | alaviitteet = }}

Philip Anderson (s. 13. joulukuuta 1923 Indianapolis, Indiana, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen teoreettinen fyysikkoaa. Hän on tutkinut muun muassa antiferromagnetismi ja korkeiden lämpötilojen suprajohtavuutta. Hän sai Nobelin fysiikanpalkinnon 1977 magneettisten ja epäjärjestäytyneiden aineiden elektronirakenteen teoreettisesta tutkimuksesta yhdessä Nevill Francis Mottin ja John Hasbrouck van Vleckin kanssa.

Anderson syntyi vuonna 1923 Indianapolisnin kaupungissa Indiana osavaltiossa. Hän valmistui illinoisilaisestaonon high schoolista, minkä jälkeen hän suuntasi opiskelemaan Harvardin yliopisto. Vuosina 1949-1984ss eli 35 vuoden ajan hän työskenteli New Jerseyä sijaitsevassa Bell Labsissa. Työnsä ohessa hän oli Cambridgen yliopistonan teoreettisen fysiikan professori 1967-1975. Jäätyään eläkkeelle Bell Labsista 1984 hän jatkaa professorina Princetonin yliopistossa.

Vuonna 2006 tilastofyysikko José Soler Madridin yliopistosta teki tutkimuksen tietellisissä julkaisuissa olevista viittauksista verraten artikkelissa olevia viittauksia artikkeliin tehtyihin viitauksiin, ja päätteli Andersonin olevan maailman luovin fyysikko. }}

Viitteet

Aiheesta muualla

• Nobelprize.org Philip Andersonin omaelämäkerta