Philosophia perennis

Philosophia perennis (lat, ”pysyvä/ikuinen filosofia”; myös philosophia perennis et universalis) on ajatus siitä, että tietyt filosofiset ajatukset toistuvat historiassa aikakaudesta ja kulttuurista riippumatta. Ajatuksen mukaan on olemassa tiettyjä universaaleja ja ikuisia totuuksia, jotka koskevat esimerkiksi todellisuuden luonnetta, ihmisluontoa tai tietoisuutta.

Historia

Termi philosophia perennis esiintyy ensimmäisen kerran 1500-luvulla Agostino Steucon teoksessa De perenni philosophia libri X (1540), jossa skolastinen filosofia nähdään viisauden kristillisenä huipentumana, jota kohti kaikki muut filosofiset suuntaukset osoittavat tavalla tai toisella. Myöhemmin ajatuksen omaksui saksalainen matemaatikko ja filosofi Gottfried Leibniz, joka käytti sitä tarkoittamaan yleistä, ikuista filosofiaa, joka on kaikkien uskontojen ja erityisesti niiden sisällä vaikuttavien mystillisten virtausten taustalla.

Termin popularisoi myöhemmin Aldous Huxley teoksessaan The Perennial Philosophy (1945). Huxleyn mukaan philosophia perennis on metafysiikkaaa, joka tunnistaa jumalallisen todellisuuden; psykologia, joka löytää sielusta jotain yhteistä jumalallisen kanssa; ja etiikkaa, jonka mukaan ihmisen lopullinen päämäärä liittyy tietoon läsnäolevasta ja transsendentistä olemassaolon perustasta. Huxleyn mukaan sen jäänteitä voidaan löytää primitiivisten kansojen taruista joka puolelta maailmaa, ja sen kehittyneempiä muotoja voidaan löytää kaikista korkeammista uskonnoista.

Philosophia perennis on ollut keskeinen käsite traditionalistiselle koulukunnalle, ja näkyy muun muassa René Guénoninin, Frithjof Schuon ja Ananda Coomaraswamyn ajattelussa. Nykyisin termiä käyttävät erityisesti uustomistisetinin filosofit. Esimerkiksi Frederick Copleston mukaan philosophia perennis, jos on ylensäkään olemassa, ilmenee muun muassa Platonin, Aristoteleen ja Tuomas Akvinolaisen muodostamassa filosofisten perinteiden ketjussa. Coplestonin mukaan tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tällainen ikuinen filosofia tulisi käsittää staattiseksi joukoksi oppeja tai periaatteita, eikä sitä, ettei nykyaikaisesta filosofiasta voisi oppia jotain joillakin aloilla, kuten luonnonfilosofiassa ja estetiikassa.

Hindulaisuuden uudistusliikkeen Sanatana Dharma -käsitteen on nähty vastaavan philosophia perennistä.

Katso myös

• Kulttuuriset universaalit
• Traditionalistinen koulukunta

Lähteet

Aiheesta muualla

• Perennial Philosophy , Mythos and Logos