Jääkäriksi Saksaan
Jääkäriksi värväydyttyään Autti saapui Lockstedtin leirille
3. tammikuuta 1916. Hänen yksikkönsä oli pioneerikomppania. Hän palveli Misse-joella,
Riianlahdella ja pioneerina osallistui Schmardenin taisteluun. Autti toimi etappimiehenä Pohjois-Suomessa talvella 1916–1917. Saksaan palattuaan hänet komennettiin elokuussa 1917 Sprengkommando Polangeniin, mm. pioneeri- ja sabotaasikoulutusta antavalle erikoiskurssille. Kotimaahan Autti palasi jääkärien pääjoukon mukana jääkärivänrikiksi ylenneenä.
Vapaussota
Vapaussodan aikana Autti palveli joukkueenjohtajana 1. jääkärirykmentissä.
Petsamon retkikunta
Liittoutuneiden joukkojen poistuttua syksyllä 1919
Muurmannin alueella vallitsi sotilaallinen tyhjiö. Tyhjiöillä on taipumus täyttyä, ja Suomenkin oli valvottava omia etujaan alueella. Tehtävään lähetettiin vuoden
1920 tammikuussa
Martti Walleniuksen johtama 60-miehinen osasto. Kapteeni Pietari Autti toimi Walleniuksen esikuntapäällikkönä.
Petsamossa osasto kohtasi bolsevikkejä, ei niinkään Venäjän valkoisen hallituksen joukkoja.
Rajavartiostoon, reserviin ja Pohjois-Savon suojeluskuntapiiriin
Autista tuli 1921 Kainuun rajavartioston komentaja. Tämä tehtävä johti hänet vuosiksi 1921–1922 johtamaan Vienan Karjalan huoltotoimikuntaa ja suomalais-venäläistä rajakomissiota.
Sotakorkeakoulun aloittaminen ja ylennys majuriksi olivat vuorossa 1924. Vuosi sotakorkeakoulun (1924–26) suorittamisen jälkeen Autti ylennettiin everstiluutnantiksi, ja hän perusti perheen. Ura nuoren Suomen armeijassa oli tällä erää ohi vuoden 1928 lopussa.
Autti toimi yhteiskunnallisissa tehtävissä Perä-Pohjolan ja Lapin liiton puheenjohtajana ja oli myös Rovaniemi-lehden päätoimittaja. Suojeluskuntajärjestöön hän liittyi 1931 ja sai Pohjois-Savon (Kuopion) suojeluskuntapiirin päällikkyyden majuri Saaren (päällikkönä 1920–1930) jälkeen.[Raikkala 1971, 72.]
Talvisota ja mottitaistelut
Tammikuussa 1940 eversti Pietari Autti oli
Jalkaväkirykmentti 39:n komentaja, joka sai tehtäväkseen viedä rykmenttinsä IV armeijakunnan osana vastahyökkäykseen. Hyökkäys eteni Pitkärannan länsipuolella
Laatokaninin rantaan ja vakiinnutti sodan loppuun kestäneen rintamalinjan. Paikallinen vastustaja, puna-armeijan 56. armeijakunta jäi pääosiltaan
motti.
Jatkosodan JR 8, 'Ukko' ja 'Tuntemattoman sotilaan rykmentti'
Kesällä 1941 Autti sai johtaakseen jalkaväkirykmentti 8:n (JR 8), joka kuului
11. divisioonaanan, 'Iskevään kiilaan'. Jatkosodan alettua yksiköille oli annettu peitenimet, joita käytettiin esimerkiksi komentopaikkojen ja niiden puhelinkeskusten niminä. Niinpä JR 8:n peitenimi 'Ukko' tarkoitti paitsi itse yksikköä myös sen komentajaa.
Väinö Linnan romaanin Tuntematon sotilas ilmestymisen jälkeen Ukko-rykmentistä tuli 'Tuntemattoman sotilaan rykmentti'. Romaanista muistetaan mm. raskas suokoukkaus, jonka tauolla Hietanen ärähtää lähestyvälle upseerille, jolla kiellosta huolimatta on palava tupakka hampaissaan. Tapahtuma on autenttinen – kersantti Onni Lemiläinen lausuu eversti Autille sanat: 'Etkö sää äijä tiedä, ettei saa tupakoida!', jotka Hietanen Linnan romaanissa toistaa omalla murteellaan ja tempperamentillaan. [Brandtberg 1998, 27.]
Mannerheim-ristin ritari
Autti nimitettiin Mannerheim-ristin ritariksi
1. maaliskuuta 1942. Hänen esimiehensä
Kaarlo Heiskasen laatimassa esityksessä tulee esille hänen henkilökohtainen urheutensa, tapa 'johtaa edestä'. Esitys keskittyy syksyn 1941 taisteluihin:
- Veskelys–Potkuselkä–Maaselkä–Tsalkki (19.–23. elokuuta)
- Sotjärven–Säämäjärven-kannaksen läpimurtotaistelu (25.–27. elokuuta)
- Säämäjärven taistelut (31. elokuuta – 1. syyskuuta)
- Sillanpääasemataistelut Petroskoin suuntaan (2.–5. syyskuuta)
- Terun taistelut (6.–8. syyskuuta)
- Pyhäjärven valtaustaistelut (10.–15. syyskuuta)
- Äänislinnan valtaustaistelut (21. syyskuuta – 2. lokakuuta)
- Vilgan kylän valtaus (30. syyskuuta)
Heiskanen mm. toteaa, että Veskelyksen taisteluiden yhteydessä Autti käytteli itsekin konepistoolia osaston tuhotessa kylässä olevaa vastustajaa ja sen vahvistukseksi lähetettyjä joukkoja.
[Karhunen 1972, 168-169.]
4. divisioonan komentajaksi
Maaliskuussa 1943, jolloin Autti oli arvoltaan kenraalimajuri, hänet nimitettiin
4. divisioonann komentajaksi. 4. divisioonaa pidettiin päämajan reservinä, kunnes suurhyökkäys 9. kesäkuuta 1944 alkoi. Divisioona siirrettiin Kannakselle, alkaneen neuvostoarmeijan hyökkäyksen painopisteeseen. 18. kesäkuuta se sai käskyn vetäytyä Viipuri–Kuparsaari–Taipale-linjalle (VKT-linja). Divisioona oli mukana myös Talin–Ihantalan-taistelussa.
Asekätkentäepäily
Rauhan tultua Autti toimi loppuvuodesta 1944 kesään 1945 Perä-Pohjolan sotilasläänin komentajana, kunnes hänet pidätettiin asekätkentäjutun yhteydessä. Loka- ja marraskuun 1945 hän oli vangittuna.
Divisioonan komentajana
Vuosi 1948 teki Autista 3. divisioonan komentajan asemapaikkanaan
Kouvola. Vuonna 1953 hän sai kenraaliluutnantin arvon ja siirtyi eläkkeelle.
Siviilielämää kirjakauppiaana
Puolustusvoimista eläkkeelle jäätyään Pietari Autti muutti Rovaniemelle. Siellä hänestä tuli kirjakauppias. Autti kuoli Helsingissä vuonna 1959, jolloin hän oli 66-vuotias.
Viitteet
Kirjallisuutta
