Pirkko Saisio

| syntymäpaikka   =  Helsinki
| kuolinaika      = 
| kuolinpaikka    = 
| ammatit         = kirjailija, näyttelijä, ohjaaja
| kansallisuus    = 
| aikakausi       = 
| tyylilajit      = 
| aiheet          = 
| liike           = 
| debyyttiteokset = Elämänmeno 1975
| vaikutteet      = 
| vaikuttanut     = 
| sivusto         = 

}}

Pirkko Saisio, salanimet Jukka Larsson ja Eva Wein, (s. 16. huhtikuuta 1949, Helsinki) on suomalainen kirjailija, näyttelijä ja ohjaaja. Hänellä on laaja kirjallinen tuotanto, joka käsittää monenlaisia tekstejä aina balettilibretoista lähtien elokuvakäsikirjoituksiin asti. Saisio suoritti Suomen teatterikoulun näyttelijän tutkinnon 1975 ja toimi Teatterikorkeakoulun dramaturgian professorina 1997–2001.

Hänen tyttärensä on Elsa Saisio, jonka isä on jo edesmennyt näyttelijä Harri Hyttinen.

Proosakirjailijan ura

Nuoruus

Pirkko Saisio syntyi kommunistiseen kotiin, ja nuoruudessaan hän koki perheen arvomaailman olevan jyrkässä ristiriidassa ympäristön vallitsevien arvojen kanssa. Vanhempiensa ateistillasuudesta huolimatta Saisiosta kasvoi hyvin uskonnollinen henkilö, ja omien sanojensa mukaan hän olisikin opiskellut yliopisto teologiaa, mikäli 1960–1970-lukujen taitteessa olisi ollut lainkaan todennäköistä, että naisesta olisi voinut tulla pappi. Niinpä muutaman mutkan kautta hän päätyi 1971 Suomen teatterikouluun (nyk. TeaK), jonne hän pääsi toisella yrittämällä. Saisio aloitti dramaturgilinjalla mutta siirtyi näyttelijälinjalle samoihin aikoihin kuin alkoi kirjoittaa esikoisteostaan Elämänmeno.

Pirkko Saisio – työläiskirjailija?

Elämänmeno ilmestyi Saision valmistumisvuonna 1975. Kirjassa oli sivujuonne, jossa päähenkilö löytää homoseksuaalisuutensa, mutta kustantaja neuvoi kirjailijaa poistamaan sen. Jotkut ovat sitä mieltä, että Saision kirjailijapersoonaa kavennettiin, mutta Saisio on jälkikäteen sanonut, että kustantaja oli oikeassa: tuohon aikaan aihe oli niin kohuttu, että kirjan vastaanotto olisi saattanut jäädä kapeaksi vain yhden sivujuonteen vuoksi. Saisio sai Elämänmenolla J. H. Erkon palkinnon vuoden parhaasta esikoisteoksesta, ja myöhemmin kirjasta tehtiin televisiodramatisointi, josta voidaan puhua klassikkona.

Esikoisteoksen ja 1976 ilmestyneen teoksen Sisarukset myötä Saisio sai työläiskirjailijan ja realistin leiman. Vaikka hän siihen aikaan kallistui taistolaisuuteen, hän ei tuntenut oloaan kotoisaksi siinä roolissa ja pyrki siitä seuraavissa kirjoissaan tietoisesti eroon.

Nimileikkejä

Lopulta Saisio kyllästyi kriitikoihin, jotka tiesivät hänestä ja hänen kirjoittamisestaan paljon enemmän kuin hän itse. Saisio päätti kirjoittaa salanimellä ja hämmentää lehdistöä – yleisessä tiedossa on kaksi hänen käyttämäänsä salanimeä. Hän näki vaivaa esimerkiksi salanimihenkilöiden taustojen luomisessa ja jopa pukeutui mieheksi kirjoittaessaan Kärsimystrilogiaa. Saision mukaan salanimihenkilöt yllättäen erkaantuivat sivupersooniksi, joilla oli oma elämä ja erilainen tyyli.

Jukka Larsson oli 32-vuotias Göteborgissa asuva mies, joka oli peräisin herätysuskovaisesta perheestä. Hän oli opiskellut teologiaaa ja psykologia sekä toiminut vankilapappina ja psykologina. Larssonin ”esikoisteoksen”, Kiusaajan (1986) ilmestymisen aikaan KOM-teatterissa esitettiin Pirkko Saision omalla nimellään kirjoittamaa näytelmää Hissi, joka sijoittui Kiusaajan tavoin vankilaan, tosin naisvankilaan. Kriitikot olivat yleisesti sitä mieltä, että Saisio ei tunne vankilaa riittävän hyvin, kun taas Larsson käsitteli vankilaa asiantuntevasti – lukihan kirjan kansiliepeessä, että kirjoittaja on työskennellyt vankilassa.

Larsson sai muutenkin varsin ylistävää kritiikkiä: häntä verrattiin mm. Mika Waltariin. Kun Kiusaaja pääsi J. H. Erkon palkintoehdokkaaksi, kustantaja joutui paljastamaan, ettei kyseessä ollut esikoisteos. Lehdistössä tajuttiin lopulta varsin nopeasti Larssonin olevan fiktiivinen kirjoittaja, sillä missään oletetuissa työpaikoissa tai yliopiston kirjoissa ei ollut jälkeäkään hänen nimestään.

Saisio kirjoitti Larssonin nimellä vielä kaksi kirjaa, Viettelijän 1987 ja Kantajan 1991, jotka yhdessä Kiusaajan kanssa muodostavat Kärsimystrilogian.

Välissä Saisiolta oli ilmestynyt matkaesseekokoelma Exit (1987) yhdessä elämänkumppani Pirjo Honkasalon kanssa sekä kirja salanimellä Eva Wein. Eva Wein oli nuori juutalainen opiskelija, ja esikoisteosta, lyhytproosaa sisältänyttä Puolimaailman naista (1990) pidettiin lupaavana mutta keskeneräisenä teoksena. Wein kuitenkin kehittyi nopeasti, ja Kulkue (1992) nousi Finlandia-palkintoehdokkaaksi.

Kirjailijasta tulee fiktiivinen henkilö

Vuosina 1998–2003 ilmestyivät Saision omaelämäkerrallisia aineksia sisältävän trilogian osat. Saisio on korostanut, että Pienin yhteinen jaettava, Vastavalo ja Punainen erokirja kertovat fiktiivisestä henkilöstä nimeltä Pirkko Saisio; hänen mukaansa kaikki omaelämäkerrat ovat fiktiota, koska ihmisen muistot ovat fiktiota, eikä hän omissa kirjoissaan ole edes yrittänyt olla muistikuvilleen uskollinen.

Finlandia-palkintoehdokkuuksien sarja huipentui syksyllä 2003, kun Punainen erokirja kohosi voittoon asti. Palkintopuheessaan Saisio kritisoi voimakkaasti tapaa, jolla kirjat pannaan kilpailemaan Finlandia-palkinnosta; se jakaa suomalaisen kaunokirjallisuuden A- ja B-sarjaan. 26 000 euron palkintoshekin hän lahjoitti Seksuaalinen tasavertaisuus ry:lle.

Kun Saision tuorein romaani Voimattomuus ja Bo Carpelanin Kesän varjot päätyivät syksyllä 2005 Finlandia-ehdokkaiksi, ensimmäistä kertaa ehdolla oli myös palkinnon jo voittaneita kirjailijoita.

Saision proosakirjailijanuran ohella on muistettava, että hän on tehnyt näyttävää työtä myös draaman parissa. Hän on kirjoittanut näytelmiä niin teatterilavalle kuin televisioonkin ja lisäksi ohjaa ja näyttelee itsekin. Myös hänen tyttärensä, näyttelijä Elsa Saisio on viime vuosina tullut monille tutuksi teatterimaailmasta ja elokuvista (Tulennielijä, 1998; Pahat pojat, 2003).

Elokuvakäsikirjoituksia

Saisio on laatinut käsikirjoituksen Pirjo Honkasalon elokuviin Tulennielijä, ja Leonardon ikkunat (1986) ja toimi Honkasalon lisäksi toisena käsikirjoittajana Honkasalon ja Pekka Lehdonn Da Capo-elokuvassa (1985). Saisio on myös ollut mukana kirjoittamassa TV-sarjoja Pudonneita (1994) ja Yhteinen huone (2002). Sulevi Peltolan ohjaama TV-elokuvan Paavo Pantteri (2002) käsikirjoitus on myös niin ikään Saision käsialaa.

Kirjallinen tuotanto

• Elämänmeno (1975), romaani
• Sisarukset (1976), romaani
• Suomi-neito ja kosija (1976), pienoisoopperalibretto
• Elämänmeno (1976), TV-elokuvadramatisointi
• Sisarukset (1977, TV-dramatisointi
• Juhannushäät (1979), TV-näytelmä
• Maailman laidalla (1979), näytelmä
• Kadonnut aurinko: kaksinäytöksinen teatteriromaani (1979), romaani
• Betoniyö (1981), romaani
• Betoniyö (1982), teatteridramatisointi
• Kainin tytär (1984), romaani
• Hävinneiden legenda (1985), näytelmä
• Hissi (1986), näytelmä
• Kiusaaja (nimellä Jukka Larsson) (1986), romaani
• Viettelijä (nimellä Jukka Larsson) (1987), romaani
• Leonardon ikkunat (1987), TV-näytelmä
• Mies ja nainen (1987), näytelmä
• Exit: lyhytproosaa matkoilta maassa ja mielessä (1987), lyhytproosaa
• Hernando ja jumalankantajat (1988), näytelmä
• Puolimaailman nainen (nimellä Eva Wein) (1990), romaani
• Mutsi, mä diggaan huijaria (1990), pienoismusikaali
• Voima (1991), musiikkinäytelmä
• Yöihminen (1991), pienoismusikaali
• Leonardo (1991), Balettilibretto
• Kantaja (nimellä Jukka Larsson) (1991), romaani
• Törmäys (1992), teatterifresko
• Rakastuneet lapset (1992), lauluohjelma
• Kulkue (nimellä Eva Wein) (1992), romaani
• Pula-ajan Cats (1993), pienoismusikaali
• Nyrkkeilijät (1993), TV-näytelmä
• Voiton päivä (1994), näytelmä
• Ihana ihminen (1994), näytelmä
• Kabaree Kristiina (1995), kuusiosainen kabareesarja
• Veera, Verotska! (1996), näytelmä
• Toni Tiikeri (1996), TV-näytelmä
• Leonardo (1996), balettilibretto
• Kuuhullut (1997), musiikkinäytelmä
• Ihmisiä isompi asia (1997), kolmiosainen TV-elokuva
• Tulennielijä (1998), elokuvakäsikirjoitus
• Pienin yhteinen jaettava (1998), romaani
• Kristiina H, 44, elämäsi on unta (1998), näytelmä
• Vastavalo (2000), romaani
• Tänään on se ilta (2002), TV-näytelmä
• Baikalin lapset (2002), näytelmä
• Punainen erokirja (2003), romaani
• Tunnottomuus (2003), näytelmä
• Voimattomuus (2005) , romaani
• Virhe (2005), näytelmä
• Sorsastaja (ensi-ilta 10.3.2006), näytelmä
• Kuume (2007), komedianäytelmä

Palkintoja ja ehdokkuuksia

• J. H. Erkon palkinto (Elämänmeno) 1975
• Valtion kirjallisuuspalkinto 1985
• Suomen näytelmäkirjailijaliiton Lea-palkinto 1986 (Hävinneiden legenda), 1994 (Voiton päivä) ja 2003 (Tunnottomuus)
• Finlandia-palkintoehdokkuus 1992 (Kulkue), 1998 (Pienin yhteinen jaettava), 2000 (Vastavalo), 2005 (Voimattomuus)
• Runeberg-palkintoehdokkuus 2000
• Suomi-palkinto 2002
• Finlandia-palkinto 2003 (Punainen erokirja)
• Varjo-Finlandia 2003
• Pohjoismaisen näytelmäkirjailijapalkinnon ehdokkuus 2004

Lähteet

• Aarnio, Ritva ja Loivamaa, Ismo: Kotimaisia nykykertojia 2. BTJ Kirjastopalvelu, 1998.
• Decskeméti-Lahtela-Pulkkinen: Ammatti: Suomalainen kirjailija – Pirkko Saisio. TV 1 28.11.2003.
• Haavikko, Ritva (toim.): Miten kirjani ovat syntyneet 4. Pirkko Saisio. WSOY, 2000.
• Kantokorpi, Merja: No, minä tässä vaan, hei! Helsingin Sanomat 28.12.2003.
• Larsson, Jukka (Saisio Pirkko): Kärsimystrilogia. Jälkisanat. WSOY, 199sa3.
• Pakkanen, Johanna: Saisio kirjoitti rakkausromaanin eroista. Z 5/2003.
• Sanojen aika
• Selin, Jaakko: Elämän menopaluu. Helsingin Sanomien Kuukausiliite 12/2003.
• Sinnemäki, Antti: Kapina rippituolissa ja muita kirjallisuusesseitä. Kaikki kohdallaan – maailma raiteillaan. Tamara Press, 1989.
• Stenbäck, Irma: Neljäs kerta toi vihdoin Finlandian. Helsingin Sanomat 5.12.2003.
• Tarkka, Pekka: Kotimaisia nykykertojia. Tammi, 1990.
• Teatterikorkeakoulu
• WSOY
• Yksityisyyttä ei ole pakko myydä

Aiheesta muualla

• Pirkko Saisio Teatterikorkeakoulun kotisivuilla
• Pirkko Saision Finlandia-puhe
• Suomen kirjallisuuden tiedotuskeskus: Pirkko Saisio