Pitcairn

Historia

Arkeologit ovat arvelleet, että Pitcairnilla olisi ollut polynesialaista asutusta vielä 1400-luvulla, mutta saari oli asumaton espanjalaisen Pedro Fernandez de Quiroslaisenain löytäessä sen ensimmäisenä eurooppa vuonna 1606. Britit löysivät saaren 1767 ja nimesivät saaren sen miehistön jäsenen mukaan, joka ensimmäisenä näki saaren.

Vuonna 1790 Bounty-laivanlaisetlaiset kapinoitsijat ja heidän tahiti kumppaninsa asettuivat saarelle. Amerikkalainen laiva löysi unohdetut saaret vuonna 1808 uudelleen. Bounty-laivan kapinallisista oli tällöin elossa enää yksi, joka armahdettiin. Britannia päätti ottaa saaret siirtokunnakseen 1838. 1850-luvun puolivälissä saarella alkoi olla enemmän asukkaita kuin siellä pystyi elämään, joten saarelaiset pyysivät kuningatar Victorialta apua. Hän tarjosi heille Norfolkinsaarta 3. toukokuuta 1856, jonne koko saaren 193-henkinen asujaimisto suuntasikin. 18 kuukautta myöhemmin 17 heistä palasi Pitcairnille ja viisi vuotta tästä 27 muuta palasi.

Saaren väkiluku oli korkeimmillaan 233 vuonna 1937, sen jälkeen asukkaita on muuttanut ulkomaille, erityisesti Uuteen-Seelantiin, ja nykyinen väkiluku on alle 50.

Seitsemän Pitcairnilla asuvaa ja kuusi sieltä poismuuttanutta miestä olivat syytettyinä 96:sta seksuaalirikoksesta nuoria tyttöjä kohtaan. Oikeudenkäynti pidettiin Uudessa-Seelannissa Britannian lakien mukaisesti vuonna 2004. Kuusi miehistä tuomittiin, mukaan lukien saaren päämies Steve Christian.

Syytetyt kiistivät Britannian lakien voimassaolon Pitcairnissa ja väittivät Pitcairnia itsenäiseksi valtioksi. Oikeus hylkäsi väitteen 18. huhtikuuta 2004.

Adamstown

Politiikka

Pitcairnin sijainti

Saaria hallinnoi Britannian Uuden-Seelannin kuvernööri, tällä hetkellä George Fergusson, joka asuu Uudessa-Seelannissa. Käytännössä saarella valtaa pitää 10-henkinen saarineuvosto ja sen päämies josta käytetään arvonimeä pormestari. Pormestari valitaan kolmen vuoden välein, tällä hetkellä virkaa hoitaa Jay Warren.

Maantiede

Pitcairnsaaret koostuvat viidestä saaresta, joista yksi, Pitcairn, on asuttu. Muut saaret ovat Sandy Island, Oeno Island, Henderson Island ja Ducie Island. Pitcairn ja Henderson ovat tulivuoripohjaisia, Ducie on koralli atolli. Ainoastaan Pitcairnille pääsee veneellä Bounty Bayn kautta.

Talous

Pitcairnilla kasvaa runsaasti hedelmiä ja vihanneksiaaa, kuten sitruuna, sokeriruokoa, vesimelonia, banaania, jamssia ja papuja. Kalastus, viljely omiin tarpeisiin ja käsityöt tuovat elannon yhdyskunnalle. Rahatuloa saadaan postimerkkinen ja hunaja myynnistä ohikulkeville laivoille. Kauppaa hankaloittaa saarten etäinen sijainti, siellä ei ole satamaa eikä lentokenttää, vaan ohikulkeville laivoille täytyy mennä veneellä.

Väestöjakauma

Suurin osa Pitcairnin asukkaista on Bountyn kapinan jälkeläisiä, mikä on nähtävissä myös heidän sukunimistään. Suurin osa saarelaisista on seitsemännen päivän adventisteja ja kuuluu adventtikirkkoon. Saarella puhutaan pitcairnin kieltä, joka on 1700-luvun englannin ja tahitin pohjalta syntynyt kreolikieli.

Saarella syntyi ensimmäinen lapsi 17 vuoteen syyskuussa 2003.

Kulttuuri

Seitsemännen päivän adventistien lähetystyö 1890-luvulla on vaikuttanut vahvasti Pitcairnin kulttuuriin, vaikka vain harva saarelainen harjoittaa nykyisin uskontoa aktiivisesti. Uskonnollislähtöiset säännöt kieltävät alkoholinmisenmisen käytön, tanssi ja julkisen kiintymyksen osoittamisen saarella.

Juhlapäivät
Pvm Suomalainen nimi Paikallinen nimi Huomautuksia

23.1. Bounty-päivä Bounty Day Vietetään HMS Bounty-laivan polttamisen (ja näin ollen siteiden kotimaahan katkaisemisen) kunniaksi.