Pituuspiiri

Pituuspiiri (longitudi, meridiaani) kuvaa maanpinnan kohdan sijaintia itä-länsi -suunnassa. Yhdessä leveyspiirin kanssa se määrittää minkä tahansa paikan sijainnin. Meridiaani on navalta navalle ulottuva isoympyrä. Isoympyräpurjehdus

Pituuspiiriä merkitään joskus kreikkalaisella kirjaimella lambda, λ. Toisin kuin leveyspiirillä, jonka luonnollinen nollakohta on päiväntasaaja, pituuspiirin nolla-asteen valinta on sopimuksenvarainen. Vuonna 1884in sovittiin Greenwich pituuspiiri yhteiseksi 0-longitudiksi. Ennen sopimusta tässä tehtävässä on käytetty mm. Roomaa, Kööpenhaminaiaa, Jerusalem, Pietaria, Pisaaa, Pariisi ja Philadelphiaa.

Pituuspiiri annetaan asteina välillä 0-180° läntistä tai itäistä pituutta. Yksi pituusaste (°) voidaan jakaa kuuteenkymmeneen minuuttiin ('), jotka puolestaan voidaan jakaa kuuteenkymmeneen sekuntiin ('). Itäistä pituutta merkitään yleensä kirjaimella E, läntistä kirjaimella W. Esimerkiksi Helsingin pituuspiiri on 24°56'55' E. Joskus läntistä pituutta merkitään negatiivisilla asteilla, itäistä positiivisilla.

Paikan pituuspiiri voidaan laskea paikan latitudin, taivaankappaleen deklination ja taivaankappaleen korkeuden avulla. Laskutoimitus tapahtuu logaritmisesti pallokosiniväittämää käyttäen. Oikean pituuspiirin saamisen edellytyksenä on kronometrin GMT:n aika. Lasketun pituuspiirin ja todellisen pituuspiirin ero on sama kuin kronometriajan korjaus. Entisinä aikoina kun aikamerkkien saaminen ei ollut mahdollista pitkien etäisyyksien vuoksi, oli mahdollista saada selville kronometrin virhenäyttö matkan varrella olevan tunnetun maamerkin mukaan. Tuntikulmalaskussa oli tässä tapauksessa oltava huolellinen. Auringon, kuun ja planeettojen deklinaatiot ja laskutoimituksessa käytettävät logametrit oli interpoloitava. Kiintotähdillä on lähestulkoon muuttumaton deklinaatio. Kiintotähtien deklinaatioihin kuitenkin vaikuttaa maapallon akselin huojunta ja ns. nutaatio, vapina.

Nimitykset pituusaste, eli meridiaani, ja leveysaste, eli latitudi, saavat nimensä latinan meridies (puolipäivä, etelä) ja latus (leveä)-sanoista.

Myös tähtitieteessä on käytössä termi longitudi, pituusaste. Esimerkiksi taivaanpallon kuvaamiseen käytetään joskus galaktista longitudia. Galaktinen koordinaatisto onkin kätevä merkittäessä Linnunradan kohteita. Myös eläinradan koordinaatistossa käytetään ekliptistä longitudia.