)
Kuva 2. Tuulien todelliset suunnat maan pinnalla sekä tuulivyöhykkeiden nimet
Planetaariset tuulet ovat maapallon pinnalla ja sitä ympäröivässä ilmakehän pohjimmaisessa n. 10 km korkeassa troposfäärissä esiintyviä laajamittaisia ja pysyviä tuulia.
Pysyvien tuulten muodostumiseen vaikuttaa ennen kaikkea kaksi ilmiötä. Toisaalta se, että lämmin ilma nousee, ja toisaalta se, että ilman paine-erot pyrkivät tasaantumaan.
Järjestelmän periaatteet
Päiväntasaajalle auringon energiaa tulee kaikkein eniten ja lämpö imeytyy maanpintaan ja merien pintaveteen. Päiväntasaajan lämmin ilmamassa nousee ylöspäin ja aiheuttaa pysyvän matalapaineen. Kohotessaan ylöspäin ilma jäähtyy ja troposfäärin yläosissa se kääntyy kohti etelää ja pohjoista, joita kohti osa ilmasta matkaa navoille saakka. Osa päiväntasaajalta nousseesta ilmasta laskeutuu hepoasteiden kohdalla takaisin maanpinnalle muodostaen hepoasteille pysyvän korkeapaineen. Hepoasteilta tuulet käyvät kohti päiväntasaajalle muodostunutta matalapaineen aluetta.
Napa-alueille auringon energiaa vastaavasti tulee hyvin niukasti ja kylmä ilma laskeutuu navoille muodostaen korkeapaineen. Koska ilman paine-erot pyrkivät jälleen tasaantumaan, ilmavirtaus suuntautuu navoilta poispäin. Navoilta tuleva kylmä ja hepoasteilta tuleva lämmin ilma kohtaavat 60° leveyspiirin tienoilla. Tällöin painava kylmä ilma työntyy lämpimän ilman alle. Tätä rajakohtaa sanotaan polaaririntamaksi.
Ilmeneminen käytännössä
Coriolisin voima kääntää tuulia pohjoisella pallonpuoliskolla kulkusuunnastaan oikealle ja eteläisellä pallonpuoliskolla kulkusuunnastaan vasemmalle. Tämän takia hepoasteilta päiväntasaajalle puhaltavat tuulet kääntyvät koillispasaatiksiksi ja kaakkoispasaati ja hepoasteilta navoille puhaltavat tuulet muodostavat länsituulten vyöhykkeet.
Coriolisin voima vaikuttaa myös navoilta poispäin puhaltaviin tuuliin, mutta kuvassa 60°-90° välisellä alueilla ei kuitenkaan tuule idästä, huolimatta siitä, että aluetta kutsutaan itätuulten vyöhykkeeksi. 60° tienoilla polaaririntamassa kohtaavat trooppinen, lämmin ja kostea ilmamassa ja toisaalta navoilta tullut kylmä ja kuiva ilma. Rintaman säät ovat vaihtelevia, sillä kohdatessa syntyy runsaasti liikkuvia matalapaineita eli sykloneita. Kuvan ylälaidassa, Euroopassa tuulen suuntaan vaikuttaa ennen kaikkea Atlantilta puhaltava Golfvirta.
Käytännössä maailman tuulia tarkasteltaessa voimakkaimmin näkyvät kaakkoispasaati ja koillispasaati. Johtuen laajasta merettömästä alueesta Aasian tuuliin vaikuttaa länsituulten vyöhykettä voimakkaammin monsuunituulet.
Matala- ja korkeapaineen alueiden sijainti vaihtelee vuoden kuluessa auringon zeniittiaseman mukaan. Tämä kuivien ja kosteiden ilmamassojen reittien vaihtelu aiheuttaa myös muun muassa Afrikassa voimakkaan eron sadeveden kiertymisessä eri vuodenaikoina.
Aiheesta muualla
- http://www.oph.fi/etalukio/opiskelumodulit/bigeanim/maantiede/planetaariset_tuulet.html
Etälukion animaatio Planetaarisista tuulista
