Toiminnan alku
Plesetsk suunniteltiin ja rakennettiin Neuvostoliiton ensimmäisen ydinkärjellä varustetun mannertenvälisen ballistisen ohjuksen (ICBMin) tukikohdaksi. Kyseessä oli Sergei Koroljov R-7-ohjus, joka oli kehitetty kesään 1955 mennessä. Paikka valittiin sillä perusteella, että Arktisen meren yli kulkee lyhin lentorata Yhdysvaltoihin. Sijainti oli myös riittävän syrjäinen huippusalaiselle tukikohdalle ja sopivan etäällä suurista kaupungeista. Ensimmäinen laukaisualusta oli valmiudessa joulukuussa 1959. 1960-luvun alussa tukikohdassa oli ilmeisesti kuusi tällaista ydinohjusta.
Yhdysvaltain tiedustelupalvelu arvioi vuoden 1960 alussa Plesetskin mahdolliseksi ICBM-tukikohdaksi. Asiaa yritettiin varmistaa mm. kuuluisalla Gary Powersin ohjaaman Lockheed U-2-koneen tiedustelulennolla, mutta kone ammuttiin alas jo Sverdlovskin rakettikoeasemaa lähestyessään 1. toukokuuta 1960. Neuvostoliiton ohjusten määrän (yli)arvioiminen oli osa Nixonin ja Kennedyn presidentinvaalikamppailua vuonna 1960, jossa Missile Gap oli Kennedyn päävaaliteemoja.
Vuonna 1963 Plesetskiä alettiin kehittää myös uudentyyppisten kiinteää ajoainetta käyttävien ohjusten testipaikaksi ja sotilaalliseksi avaruuskeskukseksi. Ensimmäinen satelliitin laukaisu avaruuteen tehtiin 17. maaliskuuta 1966, jolloin Vostok-2-kantoraketti vei radalle vakoilusatelliitin.
Ensimmäiset laukaisut paljastivat avaruuskeskuksen olemassolon suurelle yleisölle syksyllä 1966. Plesetskin laukaisujen valoilmiöt näkyivät Suomessa ainakin Helsingin tienoolle asti ja olivat esillä mm. 1970-luvun UFO-keskusteluissa. Neuvostoliitto tunnusti virallisesti paikan olemassaolon vasta vuonna 1983.
Plesetskin kosmodromi nykyään
Tukikohta tunnetaan koodeilla GIK-1 ja GNIIP. Sen maantieteellinen sijainti on . Paikallinen asutuskeskus Mirniy sijaitsee 36 km:n päässä laukaisupaikasta.
Alueella on yhdeksän laukaisutornia, joista voidaan laukaista Rockot-, Zenit-, Sojuz-, Molnija-, Tsyklon- ja Angara-kantoraketteja.
Plesetskistä on tehty yli 1500 kantoraketin tai ohjuksen laukaisua avaruuteen. Kiertoradalle on kuljetettu noin 2000 avaruusalusta. Plesetskistä laukaistaan pääosin tietoliikenne-, sotilaallisia- ja erilaisiin tutkimustarkoituksiin suunnattuja satelliitteja polaariradoille, joiden ratatason kaltevuus päiväntasaajaan nähden (inklinaatioen) on useimmiten 63 – 83 astetta (62.8, 67.1, 73–74, 82–83). Toistaiseksi aluetta on käytetty lähinnä sotilaallisten ja muiden naparadoille lähetettävien satelliitti laukaisuun.
Laukaisut tehdään koilliseen tai itään.
Plesetskin läheisen sijainnin ansiosta monet sen laukaisuista ovat aiheuttaneet erikoisia valoilmiöitä Suomen taivaalle.
Tuleva kehitys
Plesetskiä tultaneen tulevaisuudessa laajentamaan ja sen merkitys tullee kasvamaan, sillä Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen
Baikonurin kosmodromi jäi
Kazakstanin puolelle.
Venäjä solmi viimeksi vuonna
2005 Kazakstanin kanssa 20-vuotisen vuokrasopimuksen Baikonurista. Vuokrahinta on 115 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria vuodessa. Sopimuksessa on lisäksi 10 vuoden jatko-optio.
Ennemmin tai myöhemmin Venäjä siirtänee avaruustoimintansa keskeisen infrastuktuurin kokonaan omalle maaperälleen. Myös Sojuz-kantorakettien laukaisujen alettua v. 2007 Kouroun avaruuskeskuksesta Etelä-Amerikasta ESA:n lipun alla, Baikonurin painoarvo tullee vähenemään.
Ympäristöongelmia
Avaruuskeskus on aiheuttanut vakavia terveys- ja ympäristöongelmia siitä itään päin sijaitsevalla alueella. Kantorakettien alemmat loppuunpalaneet rakettivaiheet putoavat laukaisun jälkeen maahan mukanaan käyttämätöntä polttoainetta. Suurin osa maailman avaruuskeskuksista sijaitseekin siten, että laukaisusuunnassa on valtameri.
Lähteet
Aiheesta muualla
Plessezk
Cosmodrome de Plesetsk
Plesetsk
)
|
Tietoja 
. Kaikki teksti on saatavilla GNU Free Documentation License 