Sanan alkuperä
Sana pohjoinen on sukua sanalle pohja. Uskottiin mahdollisesti, että Manalaan, eli ikään kuin maailman pohjalle pääsi pohjoisen kautta. Eteläisempien suomalaisten näkökulmasta jotakuinkin Pohjoisessa olivat myös
Pohjanlahti ja
Pohjanmaa, kuten myös myyttinen
Pohjola.
Pohjoisen mytologinen merkitys muinaissuomalaisille
- ''Pääartikkeli: Muinaissuomalaisten kaikkeuskäsitykset
Pohjoinen on nähty pahaksi ilmansuunnaksi. Äärimmäisessä pohjoisessa uskottiin sijaitsevan Pohjolan maan, josta olivat peräisin kylmyys ja monet taudit ja ongelmat. Usein ajateltiin myös reitin Tuonelaan, maanalaiseen kuolleiden valtakuntaan, kulkevan Pohjoisen kautta. Pohjoisessa seisoi
maailmanpylväs, joka kannatti
taivaankantta. Maailmanpylväs oli naulattu taivaankanteen Pohjannaulalla,
Pohjantähdellä. Pohjantähti oli tärkeä suunnistuksessa.
Pohjoisessa oli myös Lappi, joskin usein Pohjolaa lähempänä ja konkreettisempana. Aivan lähistölläkin omista asuinalueista pohjoiseen päin sijaitsevia vähemmän viljeltyjä alueita voitiin kutsua Lapiksi, ja niiden asukkaita voitiin nimittää lappalaisiksi. Lappalaisetaa ja Pohjolan väki nähtiin usein vihamielisinä noitina, jotka ampuivat noidannuoli ja aiheuttivat muuta pahaa. (katso esim. Lapinnoita, Lappalaiset suomalaisessa kansanperinteessä) Pohjoistuulen mukana tuli Lapista tai Pohjolasta tauteja, noidannuolia ja ilkeitä yliluonnollisia olentoja.
Lähde