Historia
Portugalilaisen (tosin Espanjainn lipun alla purjehtineen) Fernão de Magalhães löytäessä Pohjois-Mariaanit ensimmäisenä eurooppalaisena 1521, saaria asutti chamorro-kansa. Vielä 1500-luvun alkupuoliskolla Espanja lähetti saarille katolisia lähetyssaarnaajia. Eräs heistä, padre Santivores, antoi saarille nimen Islas de las Marianas, Itävallan Marianasin, Espanjan kuningas Filip IV:n lesken mukaan.
Espanjan-Yhdysvaltain sodan vuoksi Espanja myi Mariaanit, Karoliinien saaristo ja Palaun Saksalle 1899. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Japanista tuli saariston hallitsija Kansainliiton mandaatilla. Toisessa maailmansodassa Yhdysvallat valtasi saaret japanilaisilta ja sai sodan jälkeen YK:n mandaatin saarten hallintaan. Yhdysvallat käytti saaria pääosin sotilaallisiin tarkoituksiin.
Vuonna 1978 Yhdysvallat teki Pohjois-Mariaanien kanssa sopimuksen poliittisesta unionista, jossa Pohjois-Mariaanit saivat kuvernöörijohtoisen itsehallinnon. Pohjois-Mariaanien asukkaat saivat Yhdysvaltain kansalaisuuden 1986, mutta Yhdysvaltain vaaleissa he eivät saa äänestää.
Politiikka
Pohjois-Mariaanit ovat poliittisessa unionissa Yhdysvaltain kanssa. Sillä on merkittävä päätösvalta sisäisissä asioissaan, ulkopolitiikasta ja puolustuksesta vastaa Yhdysvallat. Saarilla on edustaja Yhdysvalloissa, ja ne yrittävät saada äänestämättömän edustajan myös Yhdysvaltain kongressiin.
Toimeenpanovalta saarten itsehallinnossa on kuvernöörillä ja luutnanttikuvernöörillä, jotka molemmat palvelevat neljän vuoden kaudet. Lainsäädäntävalta kuuluu kaksikamariselle parlamentille, jonka osat ovat yhdeksänjäseninen senaatti ja 18-jäseninen edustajainhuone. Edustajainhuoneen jäsenistä 16 valitaan Saipanilta, yksi Rotailtalta ja yhteensä yksi Tinian ja Aguijuanilta. Saarilla on myös oma oikeuslaitos joka vastaa sen sisäisistä ongelmista, elleivät ne koske Yhdysvaltain liittovaltion lakeja, jolloin saarten korkeimman oikeuden päätöksistä voi valittaa Yhdysvaltain korkeimpaan oikeuteen.
Maantiede
Pohjois-Mariaanit koostuu 14 saaresta, joista merkittävimmät ovat Saipan, Rota ja Tinian. Suurin osa väestöstä asuu Saipanilla.
Saarilla vallitsee trooppinen meri-ilmasto, jota lauhduttavat koillistuulet. Vuodenaikojen lämpötilavaihtelu on pientä, sadekausista kestää heinäkuu lokakuuhun ja silloin saarilla on usein taifuuneita.
Osalla saarista on aktiivisia tulivuoria, joista korkein sijaitsee Agrihanilla ja on saariston korkein kohta, 965 metriä. Saarilla on kolme päällystettyä ja kolme päällystämätöntä lentokenttää, yksi helikopterikenttä ja yli 350 kilometriä maantietä. Parhaat satamat ovat Saipanilla ja Tinianilla.
Saaret
- Farallon de Pajaros
- Maugsaaret
- Asuncion
- Agrihan
- Pagan
- Alamagan
- Guguan
- Sarigan
- Anatahan
- Farallon de Medinilla
- Saipan
- Tinian
- Aguijan
- Rota
Saipan, Tinian ja Rota ovat omia kuntiaan. Lisäksi Aguijania hallitaan osana Tinianin kuntaa. Loput saaret muodostavat yhdessä pohjoisten saarten kunnan.
Talous
Pohjois-Mariaanien tärkein luonnonvara on kalastus. Noin viidesosa pinta-alasta on viljelykelpoista, kymmenesosa on pysyvää laidunmaata. Suurin osa Tinianin saaresta on varattu Yhdysvaltain sotilaskäyttöön. Merkittävin elinkeino on matkailu, se työllistää puolet työvoimasta. Yhdysvaltain taloudellinen tuki on saarille erittäin tärkeää.
Väestöjakauma
Suurimmat väestöryhmät ovat chamorrot, karoliinitlaiset ja muut mikronesia. Lisäksi merkittäviä ryhmiä ovat valkoihoiset, japanilaiset, kiinalaisetlaiset ja korea. Merkittävin uskonto on kristinusko, erityisesti katolisuus, mutta perinteisiä uskontojakin harjoitetaan.
Tärkeimmät kielet ovat englanti, chamorro ja karoliini. Englantia puhuu kotonaan 14 % väestöstä.
Merkittävimmät luonnonvarat
Merkittävimmät vientituotteet
Aiheesta muualla
Nordmarianerne
Nördliche Marianen
Îles Mariannes du Nord
Nord-Marianene
Nordmarianerna
)
)
)
