Ominaisuudet
Ponit ovat kokoonsa nähden hyvin vahvoja. Karu elinympäristö on muovannut niistä varmajalkaisia, kestäviä ja vähään tyytyviä. Ponit tulevat toimeen vähällä ja vaatimattomalla rehulla, ja ne saattavatkin suorastaan sairastua saadessaan liian paljon tai liian hyvää ravintoa. Poneille on myös tyypillistä neuvokkuus, älykkyys, vilkkaus, ja joskus myös erittäin vahva oma tahto.
Itsepäiset ponit?
Poneja pidetään usein hevosia hankalampina: itsepäisinä, oikukkaina ja temppuilevina. Vaikka varsinaiset ponit saattavatkin perusluonteeltaan jossain määrin poiketa tyypillisistä hevosista, syy lienee useimmiten ponin puutteellisessa koulutuksessa.
Isot ponit ovat yleensä aikuistenkin ratsastettavissa ja myös oppivat tavoille, mutta pienen ponin käsittelykäytöstä ja opettamista ratsuksi ei aina oteta tarpeeksi vakavasti. Koulutus saatetaan jopa jättää kokonaan ponin omistavan lapsen harteille, etenkin jos lapsen vanhemmat eivät tiedä hevosista paljonkaan. Poni vaatii kuitenkin aivan yhtä asiantuntevan koulutuksen kuin isokin hevonen. Jos suinkin mahdollista, pätevän ja riittävän pienikokoisen aikuisen tulisi ratsuttaa pienetkin ponit. Isokin kouluttaja voi sitä paitsi opettaa pikkuponeille käsittelykäytöstä maasta käsin ja esimerkiksi ajaa niitä pitkin ohjin tai kärryjen kanssa.
Ponirotuja
Poneja aidoimmillaan edustavat ehkä parhaiten vanhat
brittiläiset ja
irlantilaiset ponirodut, kuten
exmoorinponi ja kenties maailman tunnetuin ja laajimmalle levinnyt ponirotu, erittäin pienikokoinen
shetlanninponi. Nämä eläimet elivät Britteinsaarten karuissa oloissa vuosituhansia eristyksissä muista hevosista. Muita tunnettuja ponirotuja ovat esimerkiksi
newforestinponi ja
welsh-poni sekä ruotsalainen
gotlanninruss.
Ylikorkeat ponit
Ponien rotumääritelmään kuuluu tavallisesti säkäkorkeuden yläraja, joka voi olla ponikorkeuden raja 148 cm tai jokin matalampi säkäkorkeus. Ylikorkeaa eli tämän määrätyn ylärajan täysikasvuisena ylittävää yksilöä ei yleensä hyväksytä rodun jalostukseen eikä siis esimerkiksi oteta rotunsa kantakirjaan. Yli 148 cm korkeaksi kasvavaa ponirodun edustajaa kutsutaan
ylikorkeaksi poniksi. Käyttöponeina ja kilparatsuina ylikorkeat yksilöt voivat olla erinomaisia, ja niitä saatetaan myös käyttää risteytyksiin ja ratsuponijalostukseen.
Ponit vs. ponikokoiset hevoset
Rakenteeltaan ison hevosen tyyppisten rotujen edustajat voivat jäädä
ponikokoisiksi. Esimerkiksi
arabianhevosen säkäkorkeus on usein vain 140–150 cm, mutta arabit ovat silti hevosia ja niillä on hevosen rakenne ja ominaisuudet. Muutkin
täysiveriset saattavat jäädä ponikokoisiksi. Myös niin kutsuttujen ratsuponien jalostus perustuu poni-hevosristeytyksiin, joilla tavoitellaan ponikokoista, mutta hevosmaista laadukasta suoritusponia.
Suomessa noudatetaan nykyisin aina alkuperämaan käytäntöä rodun poniksi määrittelemisen osalta. Suomen käytännön vuoksi islanninhevosia, haflingereita ja vuonohevosia kutsutaan meillä hevosiksi eikä poneiksi kuten Keski-Euroopassa. Aiemmin puhuttiin kuitenkin toisinaan islanninponeista ja vuonoponeista.
Ratsastuskilpailujen poniluokat ovat rodusta riippumatta avoinna kaikille ponikokoisille yksilöille, joita näissä yhteyksissä myös kutsutaan poneiksi.
Katso myös
Lähteet
Pony
Kleinpferd
Poney
Ponni
Ponny
)
)
(brittiläisittäin 14,2 hands eli kämmenenleveyttä). Tämän poni/hevonen -jaottelun lisäksi poneja jaetaan säkäkorkeuden perusteella myös eri kokoluokkiin, esimerkiksi Suomen ratsastuskilpailuissa pieniin poneihin (alle 140 cm) ja isoihin poneihin (140–148 cm)http://www.ratsastus.fi/asp/system/empty.asp?P=219&VID=default&SID=384053780815698&A=closeall&S=0&C=23250. 