Prodikos
Prodikos
Prodikos oli kotoisin Kheoksesta. Hän tuli Ateenaan Kheoksen lähettiläänä, ja tuli siellä tunnetuksi puhujana ja opettajana. Kuten Protagoras, myös Prodikos koulutti oppilaitaan toimimaan politiikassa. Protagoraan työkaluina olivat kuitenkin lähinnä retoriikka ja tyyli, kun taas Prodikos opetti ensisijaisesti etiikkaa. Hänen etiikkansa oli pessimististä. Hän hoiti yhteiskunnalliset velvollisuudet huolimatta sairaalloisuudestaan, mutta painotti silti elämän suruja. Hän ei kuitenkaan suosinut toivotonta antautumista, vaan ajatteli, että työ toimii parannuskeinona. Hän otti esikuvakseen Herakleen, viriilin aktiivisuuden ruumiillistuman. Hänen näkemystensä vaikutusta voidaan havaita niinkin myöhään kuin kristillisessä teoksessa Hermaan paimen.
Hänen näkemyksensä jumaluskon synnystä oli hyvin moderni. Hän esitti, että ihmiset palvoivat ennen jumalina kaikkia suuria voimia joista oli hyötyä, esimerkkinä Niilin palvominen. Myöhemmin ihmiskunnalle palveluksia tehneet henkilöt tehtiin mytologioissa jumalaisiksi. Prodikos ei kuitenkaan ollut ateisti, sillä muun muassa panteistinen Zenon Elealainen puhui voimakkaasti hänen puolestaan.
Hänen luonnonfilosofiastaan tunnetaan ainoastaan teosten Luonnosta ja Ihmisen luonnosta nimet. Muussa filosofiassaan hän painotti sanojen tarkan käytön merkitystä. Kaksi tutkielmaa olivat erityisen tunnettuja. Toinen oli Kielen asianmukaisuudesta, johon Platonin usein viittaa. Toinen sisälsi tunnustetun apologian Herakleen valitsemisesta, jossa sekä Hyve että Pahe houkuttelevat Heraklesta, ja josta Ksenofon esittämä Sokrates antaa tiivistelmän (Muistelmia II:I).
Prodikoksen merkittävin oppilas oli Sokrates. Myös Therameneen, Euripideen ja Isokrateen sanotaan olleen hänen oppilaitaan. Hänen seuraajansa antoivat hänestä erilaisia arvioita. Platon satirisoi hänen opetuksiaan varhaisissa dialogeissaan, Aristofanes kutsui häntä 'solisevaksi puroksi' ja Aiskhines paheksui häntä sofistina.
Aiheesta muualla
