Psykoanalyysi

Historia

Psykoanalyysi alkoi muotoutua, kun hysteerisiä naispotilaita tutkinut Josef Breuer kertoi Freudille, kuinka menneisyyden traumoista kertominen oli helpottanut hysteerisiä oireita. Aluksi Freud oli yrittänyt hoitaa potilaitaan hypnoosin avulla, mutta pettyi hoidon tuloksiin oireiden palatessa aina takaisin. Freud sovelsi Breuerin hoitotyötä omaan persoonnallisuusteoriaansa, ja näin sai psykoanalyysi alkunsa.

Psykoanalyysi syntyi terapiatyön ja käytännön hoitokokemuksen pohjalta, ja tällä seikalla on ollut sen kehittymiselle suuri merkitys. Freud kuvasi alitajunnan merkityksen ihmisen toiminnalle tärkeäksi. Ennen Freudia koko 'alitajunta' ja psyyken tiedostumattomien osien ja prosessien käsittely ja tutkiminen olivat jääneet vähälle, ja ne käsitettiin lähinnä muistivarastoksi, josta muistot ja tunteet vain satunnaisesti pompahtelivat esiin.

Psykoanalyyttisen persoonallisuusteorian rinnalle syntyi monia hoitomuotoja, jotka kaikki pohjaavat yhteen perusideaan: siihen että käsittelemättömät menneisyyden traumat ovat jääneet tai muuttuneet jostakin tärkeästä syystä tiedostumattomiksi. Tiedostumattomina ne aiheuttavat oireita, joita voidaan kutsua myös mielen häiriöiksi. Psykoanalyyttisen menetelmän tärkeimmiksi keinoiksi tulivat vapaa assosiaatio ja unien tulkinta, joita käyttämällä muistoja pyrittiin palauttamaan tietoisuuteen ja siten helpottamaan oireita. On kuitenkin ilmennyt, että pelkkä tietoisuuteen palauttaminen ei riitä, vaan tärkeintä on tietoisuuteen tulleiden tunteiden ja ajatusten työstäminen (saks. Durcharbeiten) psykoanalyytikon kanssa. Psykoanalyysin kehittyessä on havaittu, että sen onnistumiseksi näiden keinojen lisäksi psykoanalyytikon on tarjoattava analysoitavalle myös empatiaa ja ymmärtämystä. Samoja keinoja hyödynnetään nykyisin myös psykoanalyysista kehittyneissä psykoterapioissa.

Psykoanalyysi ei syntynyt yhtenä valmiina teoriana, vaan Freud jatkoi sen kehittämistä ja täydentämistä elämänsä loppuun asti. Tämän jälkeen hänen tyttärensä Anna Freud ja monet muut psykologitnn jatkoivat teorian kehittelyä eri suuntiin. Psykoanalyysin syntyessä vallitsevin psykologia oppisuunta oli behaviorismi, jonka mukaan ihminen on ulkoapäin ohjattavissa ja konemainen. Psykoanalyysi on suurelta osin behaviorismin vastakohta, sillä siinä ihminen on sisältäpäin ohjautuva ja tiedostumattomien prosessien merkitys on suuri.

Persoonallisuus ja sen kehitys

Freudin alkuperäisen psykoanalyysin mukaan lapsuus on persoonallisuuden kehityksen kannalta kriittisin vaihe. Freud järkytti viktoriaanisen ajan ihmisiä väittämällä, että pienikin lapsi pyrkii seksuaaliseen mielihyvään. Freud tosin määritteli seksuaalisuuden paljon laajemmin (psykoseksuaalinen käsitys): hänen mukaansa seksuaalisuus on sellaista toimintaa, joka tuottaa mielihyvää, ei pelkästään sukupuolielinten välityksellä saatavaa mielihyvää.

Freud jakoi mielen kolmeen kerrokseen: tiedostumattomaan, esitietoiseen ja tietoiseen. Niistä tärkein on tiedostumaton, sillä sinne varastoituvat vietit ja halut. Tiedostumattoman vastakohtana on mielen tietoinen osa, joka käsittää kaiken sen, mistä ihminen on tietyllä hetkellä tietoinen. Niiden välissä on esitietoinen, johon varastoituvat muistikuvat ja tunteet, jotka tarvittaessa voi palauttaa tietoisuuteen.

Psyyken rakenteet

Tietoisuuden tasoja tarkentamaan Freud kehitti myös psyyken rakenneosat: viettipohjan, yliminän ja minän.

Se eli viettipohja (lat. id, saks. das Es)

Täysin tiedostamattomalla alueella toimii 'se' eli viettipohja, joka sisältää lähinnä primitiivisiä viettejä. Se toimii täysin mielihyväperiaatteella ja on ainoa psyyken osa, joka on jo vastasyntyneellä. Viettipohjassa on torjuttuja muistoja ja ajatuksia, jotka saattavat aiheuttaa ongelmia. Vastasyntyneellä eivät muut psyyken osat ole vielä kehittyneet, joten se on täysin viettipohjan varassa ja toimii vain nautintoa saadakseen.

Yliminä (lat. superego, saks. das Über-Ich)

Yliminä toimii mielen kaikilla tasoilla. Se alkaa muotoutua oidipaalisen vaiheen aikana, kun lapsen on pakko alkaa hyväksyä ympäristön rajoitteita ja omaksua sosiaalisia normeja. Yliminä rajoittaa viettipohjan mielihyvähakuisia impulsseja ja sisältää ihmisen käsitykset siitä, mikä on oikein ja väärin. Myös minäihanne sijaitsee yliminässä. Ympäristöllä ja kasvatuksella on hyvin suuri vaikutus yliminän kehitykseen. Hyvin ankarasta yliminästä voi olla seurauksena hiljainen vetäytyvä luonne, joka aina pelkää tekevänsä väärin eikä tunne olevansa hyväksytty. Toisaalta liian heikko yliminä voi aiheuttaa ylimielisyyttä ja itsekeskeisyyttä, jolloin ihmisen on vaikea ymmärtää ja ottaa muita ihmisiä huomioon.

Minä (lat ego, saks. das Ich)

Kun lapsi alkaa ymmärtää olevansa äidistä erillinen olento ja kun ensimmäiset omat ajatukset alkavat muodostua, mahdollistuu minän kehitys. Minän tehtävänä on toimia viettipohjan ja yliminän välissä sovittelijana. Se yrittää hillitä viettipohjan suurimmat impulssit ja toisaalta kestää yliminän liiallisen moralisoinnin. Minä yrittää etsiä ensisijaisesti tasapainoisia, realistisia ratkaisuja ja kompromisseja. Mikäli eri tasojen välille muodostuu liian voimakas ristiriita, minä pyrkii vähentämään ristiriitaa defenssien eli puolustusmekanismien avulla.

Näiden psyyken kolmen rakenneosan voimasuhteet ovat tärkeitä mielenterveyden säilyttämiseksi. Freud ei itse halunnut vetää niiden välille tarkkoja rajoja, vaan hän tähdensi, että ne ovat jatkuvassa muutostilassa olevia dynaamisia voimia.

Psykoanalyysin kritiikkiä

Sosiologian dosentti Janne Kivivuoren mukaan psykoanalyysi on helppo tapa heitellä löysiä tulkintoja. Sen perusskeeman oppimisen jälkeen sitä voi soveltaa melkein mihin tahansa.

Matti Brumerin mukaan psykoanalyysi ei sovi synnynnäisiin neurologisiin ongelmiin, kuten autismiin ja Aspergerin oireyhtymään.Brummer, Matti – Enckell, Henrik (2005): Lasten ja nuorten psykoterapia. WSOY, Helsinki.

Psykoanalyysin puolustus

Matti Brumerin mukaan psykoanalyysin ihmiskuvassa lapsuus ei määrittele lähes kokonaan ihmisen loppuelämää. Psykoanalyysi näkee ihmisen myös jatkuvasti kehittyvänä, ja siksi mielen hoito on mahdollista. Mikäli lapsuus määrittelisi koko loppuelämän, olisivat myös psykoanalyyttiset hoitoyritykset tuhoon tuomittuja. Psykoanalyyttisessa terapiassa pyritään päinvastoin käynnistämään pysähtyneitä psyykkisiä kehitysprosessejaBrummer, Matti – Enckell, Henrik (2005): Lasten ja nuorten psykoterapia. WSOY, Helsinki.

Psykoanalyysin koulukuntia

Egopsykologia
Integraalinen psykoanalyysi tai analyyttinen trilogia
Klassinen psykoanalyyttinen teoria
Objektisuhdeteoria

Kirjallisuutta

Bateman, Anthony & Holmes, Jeremy. An Introduction to Psychoanalysis: Contemporary Theory and Practice. 1995.
Baudrillard, Jean: Ekstaasi ja rivous Suomentanut Panu Minkkinen. 1991. [L'autre par lui-meme : habilitation.] ISBN 951-662-527-4
Carlberg, Gunnar. Dynamisk utvecklingspsykologi. 2001. ISBN 91-27-04287-1
Freud, Anna. Minän suojautumiskeinot. Suomentanut Kai Kaila. 1969. [Das Ich und die Abwehrmechanismen. 1936.]
Freud, Sigmund. Johdatus psykoanalyysiin. Suomentanut Erkki Puranen. 1964. [Vorlesungen zur Einführung in die Psychoanalyse; Neue Folge der Vorlesungen zur Einführung in die Psychoanalyse.]
Freud, Sigmund. Murhe ja melankolia sekä muita kirjoituksia. Suomentanut Markus Lång. 2005. ISBN 951-768-147-X
Ikonen, Pentti. Psykoanalyyttisia tutkielmia. 2000. ISBN 951-96690-7-8
Ikonen, Pentti. Psykoanalyyttisia tutkielmia 2. 2004. ISBN 952-99300-1-1
Lång, Markus. Psykoanalyysi ja sen soveltaminen musiikintutkimukseen. 2004. ISBN 952-10-2197-7
Talvitie, Vesa. The Freudian unconscious in the context of the cognitive orientation. 2006. PDF ISBN 952-92-0495-7
Tähkä, Veikko. Mielen rakentuminen ja psykoanalyyttinen hoitaminen. 1997. 3. painos 2001. ISBN 951-0-21974-6