Vuonna 2003 päivitetyssä artikkelissa Andrew P. Sirotnakn jakoi oireiston kolmeen päätyyppiin. Näistä ensimmäiselle, vauvaiän ryhmälle, ominaista on korkea ennenaikaisen kuolema vaara ja masentuneisuus. Toisessa ryhmässä oireet, joita ovat masentuneisuus, käytöksen häiriöt ja kasvuhormonin erityksen vajaatoiminta, puhkeavat kolmannen ikävuoden paikkeilla. Kolmannessa ryhmässä oireiden puhkeamisaika on myöhemmässä lapsuusiässä, eivätkä ne ole niin voimakkaita kuin kahdessa muussa päätyypissä.
Psykososiaalinen lyhytkasvuisuus on esiintyvyydeltään varsin harvinainen, eikä sen esiintyvyydestä ole esitetty tietoja. Andrew P. Sirotnakin Skusen Feral.com -katsauksessa vuodelta 1995 sen sanotaan kuitenkin olevan yleisintä europidisten ihmisten keskuudessa.
Psykososiaaalisen lyhytkasvuisuuden hoidossa ei kasvuhormonihoidoista ole ollut apua, mutta huoltajien vaihtaminen on nopeuttanut henkilön pituuskasvua. On esitetty, että julmasta kasvuympäristöstä vapautuminen olisi nostanut lapsen älykkyysosamäärää kymmenillä pisteillä.
Peter Pan -kirjojen kirjoittajan J. M. Barrien on yleisesti uskottu kärsineen psykososiaalisesta lyhytkasvuisuudesta.
Aiheesta muualla
- Karen Munoz: I Won't Grow Up: The Causes of Psychogenic Dwarfism
(englanniksi)
- Kehitysvammahuollon tietopankki: Psykososiaalinen lyhytkasvuisuus
