Pu Yi

Pu Yi (溥儀; 7. helmikuuta 1906 – 17. lokakuuta 1967) oli kymmenes ja viimeinen mantsujen Qing-dynastian ja Kiinan keisari. Hänet kruunattiin keisariksi nimellä Xuantong (宣統皇帝) kaksivuotiaana vuonna 1908. Hän toimi muodollisena hallitsijana vuoteen 1912 asti, ja vuoteen 1924 säilytti Kiinan keisarin arvon. Japanin tukemaa Mantšukuon keisarikuntaa hän hallitsi nimellä Kangde (康德皇帝) 1934–1945 välisenä aikana.

Kiinan vallankumouksen jälkeen Pu Yi sai ystävällismielisen kohtelun kommunistien johtajalta Mao Zedongilta. Hän osallistui Kiinan kansantasavallan neuvoa-antavan konferenssin (中国人民政治协商会议) toimintaan vuodesta 1964 kuolemaansa asti kiinalaisella nimellään Aixinjueluo Puyi.

Pu Yin isoisoisä oli Daoguang-keisari 1820–1850. Häntä seurasi hänen neljäs poikansa, josta tuli Xianfeng-keisari 1850–1861. Pu Yin isoisä oli prinssi Chun (eli 1840–1891), joka oli Daoguang-keisarin poika ja Xianfeng-keisarin velipuoli. Xianfengia seurasi hänen ainoa poikansa, josta tuli Tongzhi-keisari (hallitsi 1861–1875). Tongzhi kuoli ilman poikaa, jolloin prinssi Chunin pojasta tuli Guangxu-keisari (hallitsi 1875–1908), jolta leskikeisarinna Cixi riisti vallan 1898. Guangxu kuoli ilman perijää, jolloin häntä seurasi prinssi Chun ja Lady Lingiyan pojan, toisen prinssi Chun (1883–1951) poika Pu Yi.

Pu Yin sukuhaaralla oli läheiset suhteet leskikeisarinna Cixiin. Hänen kuolinvuoteellaan valitsemanaan Pu Yi nousi valtaistuimelle kahden vuoden ja 10 kuukauden ikäisenä. Hänen isänsä, nuorempi prinssi Chun hallitsi valtionhoitajana 6. joulukuuta 1911 asti, jolloin leskikeisarinna Longyu otti vallan Xinhai-vallankumouksen seurauksena.

Leskikeisarinna Longyu allekirjoitti vallastaluopumisen ja Hyväntahtoisen asiakirjan 12. helmikuuta 1912 keisarillisen hovin ja etelä-Kiinan tasavaltalaisten välillä. Kiinan tasavallan syntyessä Pu Yi sai pitää keisarillisen arvonimensä ja tasavalta kohteli häntä ulkomaisen monarkin tavoin. Pu Yi ja keisarillinen hovi saivat jäädä Kielletyn kaupungin pohjoisosan tiloihin ja kesäpalatsiin. Tasavalta myönsi hoville neljän miljoonan hopeadollarin vuosittaisen tuen, jota ei kuitenkaan koskaan maksettu täysin ja se lopetettiin muutaman vuoden sisään. Vuosina 1919–1924 Pu Jilla oli skotlantilainen opettaja nimeltään Reginald Johnston. Hän on kirjoittanut kirjan elämästään keisarin opettajana nimellä Ilta Hämärä Kielletyssä Kaupungissa. Johnston oli ensimmäinen eurooppalainen joka vieraili palatsin hallinnollisissa alueella koko Qing-dynastian ajan. Hän oli myös ensimmäinen ulkopuolinen joka asui Kielletyssä kaupungissa. Johnston palasi Britanniaan takaisin vuonna 1931 ja oli Lontoon yliopiston itämaisen osaston johtaja.

Vuonna 1917 kenraali Zhang Xun (張勛) palautti Pu Yin valtaan kahdentoista päivän ajaksi 1. heinäkuuta – 12. heinäkuuta 1917. Kahdentoista päivän aikana tasavaltalaisten lentokone pudotti yhden pientä tuhoa aiheuttaneen pommin kiellettyyn kaupunkiin. Restauraatio aiheutti laajaa vastustusta eri puolilla Kiinaa, ja toinen sotaherra, Duan Qirui puuttui tilanteeseen.

Vuonna 1922 16-vuotias Pu Yi naitettiin kahdelle naiselle. Hänen ensimmäinen valintansa oli Wen Xiu (1907–1950/51), jota hovi ei pitänyt tarpeeksi kauniina keisarinnaksi. Hänestä tuli jalkavaimo ja hän erosi miehestään 1931ista. Toisesta vaimosta, Wan Rong tuli keisarinna Gobulo. Hän kuoli kiinalaisessa vankilassa 1946.

Lokakuun 1924 lopussa tasavaltalainen sotaherra Feng Yuxiang saapui joukkoineen Pekingiin ja järjesti vallankaappauksen syrjäyttäen presidentti Cao Kunin. 4. marraskuuta 1924 Feng Yuxiangin hallitus uudisti hyväntahtoisen asiakirjan ja riisti Pu Yilta hänen keisarillisen tittelinsä ja teki hänestä tavallisen Kiinan tasavallan kansalaisen. Seuraavana päivänä armeija piiritti kielletyn kaupungin yksityistilat ja pakotti Pu Yin allekirjoittamaan sopimuksen. Hänet karkotettiin samana päivänä Kielletystä kaupungista.

Pu Yi siirtyi isänsä huvilalle lähelle Kiellettyä kaupungia. Vuoden 1925 alussa hän pakeni Fengin sotilaiden huomaamatta ja haki turvaa Japaniiinn lähetystöstä. Japanilaiset kuljettivat hänet hallitsemalleen alueelle Tianjin.

1. maaliskuuta 1932n Pu Yi asetettiin japanilaisten hallussa olevan Mantšukuo nukkevaltion johtoon arvonimenään Datong (大同). Vuonna 1934 hänet kruunattiin virallisesti keisariksi nimellä Kangde (康德). Pu Yi vastusti japanilaisia yksityisesti, mutta julkisesti alistui japanilaiskomentoon. Hän oli katkera, koska hänet esiteltiin Mantšukuon valtionpäämiehenä ja keisarina, eikä hän saanut takaisin Kiinan keisarin asemaansa. Japanilaiset pitivät Pu Yitä tarkasti silmällä japanilaistaessaan Mantšukuoa jo hallitsemansa Korean mallin mukaan.

Pu Yi alkoi kiinnostua buddhalaisuudesta näinä vuosina. Japanilaiset kuitenkin määräsivät Mantšukuon valtionuskonnoksi šintolaisuudeninin. Pu Yin tukijat puhdistettiin hallinnosta japanilaismyönteisten ministerien tieltä. Pu Yin osaksi jäi vahvistaa japanilaisten laatimat lait. Pu Yi nai kolmannen vaimonsa, Tan Yuling vuoden 1939 paikkeilla. Hän kuoli mysteerisesti kuusi vuotta myöhemmin. Vuonna 1943 Pu Yi nai neljännen vaimonsa, 15-vuotiaan opiskelijan Li Yuqinin. He erosivat 1958.

Toisen maailmansodan lopussa vuonna 1945 Pu Yi joutui Neuvostoliiton armeijan vangiksi. Kun Mao Zedongin johtamat kommunistit ottivat vallan Kiinassa 1949ille, Pu Yi kirjoitti kirjeitä Josif Stalin, joissa hän vakuutti sisäistäneensä kommunismin ja pyysi asuinpaikkaa Neuvostoliitosta. Stalin kuitenkin luovutti Pu Yin kiinalaisille vuonna 1950. Hän vietti kymmenen vuotta uudelleenkoulutusleirillä Fushuninissa, jonka jälkeen hänen ilmoitettiin uudistuneen ja ryhtyneen kommunismin kannattajaksi. Vapautuksensa jälkeen hän työskenteli Peking kasvitieteellisessä puutarhassa ja vuodesta 1964 Kiinan kansan poliittisen neuvoa-antavan konferenssin jäsenenä. Vuonna 1962in Pu Yi meni naimisiin viidennen kerran, Li Shuxian kanssa, joka kuoli 1997.

Hän kirjoitti muistelmansa 1960-luvulla ja kuoli syöpään 1967 kulttuurivallankumouksen aikana.