Punakärpässieni

Ulkonäkö

Punakärpässieni

Punakärpässienen lakki on väriltään punainen ja siinä on valkoisia täpliä. Täplät ovat jäänteitä suojuksesta, ja täplät voivat irrota esimerkiksi sateen vaikutuksesta.

Nuori punakärpässieni on pieni, maamunan näköinen pallo, jonka yllä on valkoinen tai kellertävä suojus. Pinnan rikkomalla paljastuu kuitenkin punainen väri. Kun sieni kasvaa tarpeeksi, murtuu suojus ja punainen lakki tulee esiin. Suojuksen jäänteet jäävät jalkaan kiinni: kärpässienessä näkyy siksi jalassa rengasmainen sukka. Helttoja suojannut osa suojakerroksesta on siis kärpässienen jalassa renkaana ja lakin pintaa suojannut pilkkuina.

Punakärpässieni voi kasvaa jopa parinkymmenen sentin korkuiseksi. Sienen kasvaessa sen lakki laajenee jopa lähes parikymmentäsenttiseksi ja muuttuu laakeaksi. Vanha kärpässieni vaalenee ja kellastuu. Punaisen kärpässienen heltasto ja jalka ovat valkoiset. Jalan tyvi paksuuntuu ja voi olla pitkäkin.

Kärpässienen malto on valkoista, mutta voi kellertää pintakelmun alla. Punakärpässieni tuoksuu heikosti.

Punakärpässieni sekoittuu helposti pantterikärpässienen (Amanita pantherina) kanssa.

Esiintyvyys

Punakärpässieni esiintyy kautta pohjoisen pallonpuoliskon Britteinsaarilta Itä-Siperiaan ja Pohjois-Amerikkaan mänty-, kuusi-, koivu- ja pihtametsissmetsissä. Se on levinnyt myös eteläiselle pallonpuoliskolle, missä se tavallisesti kasvaa istutetuissa mäntymetsissä. Punakärpässieni voi muodostaa sienijuuren lukuisten eri puulajien kanssa. Uusilla alueilla se voi muodostaa symbioosin paikallisten lajien kanssa, esimerkiksi eukalyptusten kanssa Australiassa. Kärpässientä on kuitenkin lähes mahdoton viljellä.

Suomessa punakärpässieni on yleinen koko maassa niin metsissä kuin pihoissa ja puistoissakin. Kärpässieniä löytää keskikesästä eteenpäin.

Myrkyllisyys

Punakärpässieni on myrkyllinen. Se sisältää useita myrkyllisiä ja huumaavia aineita, joista tärkeimmät ovat iboteenihappo ja erityisesti sen hajoamistuote muskimoli. Muita myrkkyaineita ovat muun muassa atropiini, muskatsoni ja bufoteniinion. Punakärpässienen syöminen vaikuttaa keskushermosto ja psyykeen aiheuttaen myrkytysoireita ja harhoja. Keskeisin myrkky on muskimoli, joka häiritsee asetyylikoliinireseptorien toimintaa.

Punakärpässienen myrkyllisyys riippuu alueesta, vuodenajasta ja muunnoksesta. Pahimmillaan myrkytys voi olla tappava. Vaikka sienen myrkkyjä voi tuhota keittämällä, sientä ei ole syytä käyttää ravinnoksi. Varsinkin pienille lapsille punakärpässienen aiheuttama myrkytys on hengenvaarallinen.

Punakärpässienen on todettu aiheuttaneen muutamia kuolemantapauksia ainakin Pohjois-Amerikassa, mutta ovat todella harvinaisia (var. guessowii). Osassa tapauksista punakärpässieni on tosin saatettu sekoittaa pantterikärpässieneen, jonka myrkyt ovat punakärpässientä vastaavia, mutta esiintyvät suurempina pitoisuuksina ja saattavat aiheuttaa vieläkin vakavamman myrkytyksen.

Myrkytyksen oireet

Iboteenihappo aikaansaa huimausta, pyörrytystä, hallusinaatioita ja sekavuutta. Oireet alkavat ½–3 tuntia syömisestä ja kestävät 8–12 tuntia.

Muskariini aikaansaa vatsavaivoja, ripulia, hikoilua ja silmän mustuaisen supistumista. Oireet alkavat 15 minuutin – 2 tunnin päästä syömisestä ja jatkuvat 4–12 tuntia.[1]