Puuma

Puuma (vuodesta 1993 Puma concolor, sitä ennen Felis concolor) on Amerikassa elävä kissaeläin. Pohjois-Amerikassa se on levinnyt rannikolta rannikolle lähes kaikkialle Kanadan länsiosiin saakka. Sitä esiintyy myös Keski-Amerikassa sekä Etelä-Amerikassa Argentiinaa myöten. Siellä puuma tunnetaan nimellä kuguaari. Puumasta käytetään myös nimityksiä vuorileijona, puuleijona ja hopealeijona.

Tuntomerkit

Kylmillä seuduilla puuma saattaa kasvaa jopa yli 100 kilogramman painoiseksi, mutta vastaavasti trooppisilla seuduilla se saattaa hyvinkin olla alle 50 kilogramman painoinen. Puuman vartalo on noin 150–200 cm:n pituinen; lisäksi sen häntä on noin 70-senttimetrinen. Säkäkorkeus on noin 60–70 cm. Turkin väri vaihtelee harmaasta yleisempään punertavaan vaaleanruskeaan. Puuman kasvoissa ja vatsassa on harmaita tai beigejä merkkejä.

Sopeutuminen

Puuma on hyvin sopeutuvainen, minkä takia sitä esiintyykin hyvin laajalti ja mitä erilaisimmilla alueilla: lumisilla ja kallioisilla vuorilla, aroilla, autiomaissa, lauhkeissa ja trooppisissa metsissä sekä jopa rannikoiden hiekkadyyneillä. Puuma käyttää vakituista majapaikkaa (luolaa) ainoastaan lisääntymisaikanaan. Turkkinsa ansiosta puuma sietää sekä hellettä että pakkasta, mutta talveksi se joutuu laskeutumaan vuorilta laaksoihin – tärkeimpien saaliseläintensä mukana.

Ravinto

Puuma on lihansyöjä. Se saalistaa yleensä väijymällä: Se kiipeää puuhun hyvälle paikalle ja jää odottamaan saalistaan. Saaliin huomattuaan se ponkaisee uhrin kimppuun ja puraisee sitä niskaan vahvojen leukojensa kulmahampailla. Mikäli saalis pääsee pakenemaan, puuma juoksee sen kiinni – ainakin lyhyellä matkalla. Puuman pääasiallista ravintoa ovat erilaiset hirvieläimet, mutta se syö myös pienempiä nisäkkäitä, lintuja ja jopa matelijoita.

Lisääntyminen

Naaraiden kiima-aika ei ole vuodenajasta riippuvainen, joten parittelu voi tapahtua milloin vain. Puumanaaraan raskausaika on noin kolme kuukautta. Sen jälkeen se synnyttää kahdesta kuuteen pentua. Pennut syntyvät sokeina ja täplikkäinä. Täplät häviävät noin puolen vuoden iässä.

Puuma ja ihminen

Aikoinaan puuma oli yleinen koko Amerikan mantereella, mutta nykyisin se on uhanalainen. Pääsyynä ovat karjankasvattajat, jotka ovat tappaneet puumia syyttäen niitä karjantappamisista ‐ monesti aiheestakin. Joiltakin alueilta puumakanta on hävitetty peurojen 'suojelemiseksi'. Tuloksena oli peurakannan nopea kasvu, koska mikään petoeläin ei ollut sitä säätelemässä. Sitä taas seurasi ylilaidunnus, peurojen ravinnon loppuminen ja suurten peuramäärien nälkäkuolema.

Puuman suojelu

Puuma on rauhoitettu, mutta tämäkään ei säästä sitä karjatilallisten vihalta. Puumia ammutaan edelleen karjan suojelemiseksi, vaikka se harvoin käy kotieläinten kimppuun. Nykyään on perustettu useita puumansuojeluyhdistyksiä.