Raamatun tulkinnan vaikeus
Raamatun tulkintaa vaikeuttaa se, että se on kirjoitettu alkujaan aivan toisenlaisessa historiallisessa, kulttuurisessa ja yhteiskunnallisessa tilanteessa kuin missä nykylukijat elävät.
[http://www.helsinki.fi/teol/kurssit/ekse/01_tulkinnasta.html] 
Kaikki Raamatun väärinymmärtämisen syyt eivät ole yhtä viattomia kuin inhimillinen erehdys tai tarpeellisen tiedon puute. Raamatun tulkintaa voivat vääristää vaikeatajuisuuden lisäksi myös ennakkoluulot, pelko tai varmuus oman kulttuurin ylivertaisuudesta.
['Kaiken ymmärryksen suhteellisuus ja rajallisuus eivät ole poistaneet Raamatun väärinymmärtämisen tai sisäisesti ristiriitaisten tulkintojen mahdollisuutta, eivätkä kaikki väärinymmärtämisen syyt ole yhtä viattomia kuin inhimillinen erehdys tai tarpeellisen tiedon puute. Niihin voivat kuulua myös ennakkoluulot, pelko tai varmuus oman kulttuurin ylivertaisuudesta'] Raamattua käytetään usein
vallankäytön välineenä, jolloin sillä pyritään lisäämään omaa arvovaltaa. Tulkinnat eivät ole koskaan puolueettomia, sillä niillä on vaikutusta käytännön elämään.
[http://www.helsinki.fi/teol/kurssit/ekse/print2.html]
Myös Raamatussa varoitetaan sen vaikeasta tulkittavuudesta. Erityisesti mainitaan Paavalin kirjeet.
Usein vaaditaan, että tulkinnan pitää olla 'raamatullista'. Käsite on kuitenkin ongelmallinen, sillä Raamattu itsessään sisältää monia erilaisia tulkintoja.[http://www.helsinki.fi/teol/kurssit/ekse/print2.html] Esimerkiksi perinteinen vanhatestamentillinen ajatus siitä, että hurskas menestyy ja kärsimys on seurausta synnistä, kyseenalaistetaan myöhemmin. VT:ssa toisenlaisen (ja toisistaan poikkeavan) vastauksen antavat Job ja Saarnaaja. UT:ssa näkemys maallisesta kärsimyksestä seurauksena synnistä kumotaan muun muassa näissä Raamatun kohdissa:
ja Toinen esimerkki: Paavali, aiemmin juutalaisen lain innokas noudattaja, tuli johtopäätökseen, ettei juutalainen laki ympärileikkauksineen enää sido kristittyjä.[http://www.helsinki.fi/teol/kurssit/ekse/01_tulkinnasta.html]'Raamatullisuus' on siis väistämättä sitä, että pidetään kiinni tietyistä Raamatun kohdista - ja tietyllä tavalla tulkittuna.[http://www.helsinki.fi/teol/kurssit/ekse/print2.html]
Raamatun inspiraatio
Raamatun tulkintaan vaikuttaa käsitys Raamatun syntytavasta. Yleensä kristillisissä kirkoissa ajatellaan Raamatun synnyn takana olevan jonkinlainen jumalallinen ohjaus, jota kutsutaan inspiraatioksi. Erilaisia inspiraatiokäsityksiä on pääpiirteissään kolme:
- Insipiroitu yhteisö. Katolinen ja ortodoksinen kirkko edustavat lähinnä käsitystä inspiroidusta yhteisöstä. Sen mukaan varsinaisesti kristillinen kirkko on ollut ja on Pyhän Hengen kaitsennassa. Raamattu on syntynyt tässä yhteisössä ja siten Pyhän Hengen ohjauksessa. Inspiroidun yhteisön mallista seuraa, että Raamattu ei ole yksin oikean tradition kantaja, vaan yhteisöllä voi olla muutakin tradition lähdettä. Katolinen ja Ortodoksinen kirkko opettavatkin, että on olemassa suullista perimätietoa ja kirjoitettua perimätietoa (Raamattu).
- Asiainspiraatio. Käsityksen mukaan Raamatussa on jumalallista sen keskeinen sanoma. Sanoman sisällöksi kutsutaan yleensä Jumalan tahdon ilmoitusta, eli Jumalan lakia ja evankeliumia. Asiainspiraatiokäsityksen pohjalta yleensä muotoillaan käsitykseksi, että pelastuksen asioissa Raamattu on yksin riittävä ja erehtymätön Jumalan ilmoituksen lähde. Käsitys tunnustaa, että Raamattu on inhimillinen ja ihmisten kirjoittama, ja että se muissa asioissa voi sisältää inhimillistä, aikaansa sidottua ja erehtyvää aineistoa. Kirkkokunnista yleensä luterilaiset ja anglikaaniset kirkon edustavat asiainspiraatiota.
- Sanainspiraatio. Käsityksen mukaan Raamattu on jokaista sanaa, kirjainta ja merkkiä myöten Jumalan täsmällistä ilmoitusta. Käsityksen mukaan Raamatun kirjoittajat ovat olleet niin vahvasti Jumalan ohjauksessa, että Raamatusta on tullut sana sanalta juuri sellainen kuin Jumala on halunnut. Kirkkokunnista sanainspiraatiota edustavat yleensä reformoidut kirkot sekä ns. vapaakirkot.
Kaksi jälkimmäistä käsitystä yhdistetään usein myös siten, että tiettyjä Raamatussa siteerattuja, varsinkin
Jeesuksen mutta myös eräitä muidenkin henkilöiden puheita pidetään sanasta sanaan Jumalan ilmoittamina, mutta kertomuksia tapahtumista ihmisten jälkeenpäin parhaan kykynsä mukaan kirjoittamana.
Raamatun tulkintaan vaikuttaa luonnollisesti vielä se, mikäli tulkinta ei oleta Jumalallista inspiraatiota. Tällöin tulkinnan perusteena on kirjoitusten historiallinen syntytausta tai jokin muu ihmisen elämään liittyvä tulkintaprinsiippi.
Erilaisia lukutapoja
Eri ihmisillä on erilaiset edellytykset ja eri aikakausilla omat lähtökohtansa ja metodinsa tulkita Raamattua. Varsinainen tieteellinen Raamatuntutkimus syntyi valistuksen aikana
1700-luvulla.
[http://www.helsinki.fi/teol/hyel/VTesittely.htm#2]
Kanoninen lukutapa
Kanonisessa lukutavassa korostetaan, että Raamatun tekstien kaanon on enemmän kuin osiensa summa. Tällä näkemyksellä pyritään oikeuttamaan ne näkökulmat lukea Raamattua, jotka kullakin uskonyhteisöllä ovat. Kanoninen lukutapa on leimallisesti
teologinen. Kanoninen lukutapa ei yleensä kohdistu laajoihin tekstikokonaisuuksiin vaan rajoittuu yksittäisiin teksteihin, joita luetaan suorana puhutteluna lukijalle itselleen.
[http://www.helsinki.fi/teol/hyel/VTesittely.htm#2]
Kanoniseen lukutapaan soveltuu Vanhasta testamentista erityisesti psalmit, koska niissä puhuva minä on kuin tyhjä tila, joka pyrkii ottamaan lukijan mukaansa jakamaan psalmirunoilijan kokemuksen. Myös Jobin kirja soveltuu erinomaisesti kanoniseen lukutapaan, koska Jobin asemaan on lukijan helppo samaistua.[http://www.helsinki.fi/teol/hyel/VTesittely.htm#2]
Kanoninen lukutapa sai alkunsa 1970-luvulla ja sen kehittäjiä ja edustajia ovat olleet Brevard Childs ja James Sanders.[http://www.helsinki.fi/teol/hyel/VTesittely.htm]
Kanonisen lukutavan kritiikki
Kanonista lukutapaa on arvosteltu voimakkaasti, koska kristillisen kaanonin rajat ovat vaihdelleet eri aikoina eri taraditioissa (esimerkiksi. protestantit ja roomalaiskatolliset). Sitä on arvosteltu myös siitä, että yksittäiset tekstit uhkaavat kadottaa oman erityisen sanottavansa uuden perinteen kustannuksella.
[http://www.helsinki.fi/teol/hyel/VTesittely.htm]
Kriittisiä lukutapoja
- Tekstikriittinen eli tekstihistoriallinen lukutapa – tutkii alkutekstien oikeaperäisyyttä ja käännösten tarkkuutta. Päämääränä selvittää tekstin alkuperäinen muoto.
- Redaktiokriittinen eli redaktiohistoriallinen lukutapa – tutkii miten teksti on päätynyt lopulliseen muotoon. Tutkii Raamatun kirjoittajien omia korostuksia eli mitä kirjoittaja haluaa tuoda esille, miten käyttää lähdeaineistoa ja millaisia kirjallisia tekniikoita kirjoittaja on käyttänyt.
- Kirjallisuuskriittinen eli kirjallisuushistoriallinen lukutapa – tutkii tekstien lähteitä ja teksteihin myöhemmin tehtyjä lisäyksiä.
- Muotokriittinen eli muotohistoriallinen lukutapa – tutkii tekstien esteettistä muotoa ja yhteyttä arkielämään tekstien historiallisessa tilanteessa.
- Traditiokriittinen eli traditiohistoriallinen lukutapa – tutkii tekijöitä jotka vaikuttavat perimätiedon välittymiseen ja sen muutoksiin.
Kirjallisuutta
Lähteet
Aiheesta muualla
