Radiometri

Radiometri on vastaanotin, jolla mitataan antennin välittämä signaali ja erotetaan se taustakohinasta. Se on passiivinen laite eli mittaa esim. maanpinnan lähettämää sähkömagneettista säteilyä. Termi ei viittaa radioaaltoihin.

Ensimmäisillä radiometreillä mitattiin kirkkaan valon säteilyn voimakkuutta. Tässä kokeessa radiometri oli laakeroitu metallilevy, joka oli lasisessa tyhjiöastiassa. Metallilevyn toinen puoli oli himmeä ja toinen hiottu kirkkaaksi. Tuleva säteily laittoi levyn pyörimään ja pyörimisnopeudesta saatiin mitattua säteilyn teho.

Dicke-tyyppinen radiometri tuli käyttöön radioastronomiassa.

Nykyisin mittaus tehdään elektronisella radiometrillä pääosin infrapuna-aallonpituusalueella ja mittauskohde on lämpösäteily.

Mikroaalto-radiometrit

Radiometrillä voidaan mitata esim. meren lämpösäteilyä, ts. saadaan pinnan lämpötilaalueessa. Meren terminen säteily ulottuu aallonpituus infrapunasta mikroaaltoihin. Täten sen lämpötila voidaan mitata millä tahansa aallonpituudella. Pitkä aallonpituus on läpäisee pilvet parhaiten, joten se on eniten käytössä satelliiteissa. Mikroaaltoradiometrien ongelmana on se, että mm. meren aallokko ja suolaisuus vaikuttavat mittaustulokseen.

Väriä mittaavat radiometrit

Meren väriä mittaavat radiometrit toimivat näkyvän valonn ja lähi-infrapuna aallonpituusalueella. Ne ovat monikanavaisia, kukin kanava on kapea. Yhdistämällä monta kanavaa saadaan tietoa mm. meressä olevasta materiasta. Tällaisten radiometrien paikkaresoluutio on huono, kilometrien luokkaa. Meren väri kertoo esim. planktonista, liuenneista aineista sekä öljypäästöistä. NASA:n radiometrejä ovat esim. AVHRR (Advanced Very High Resolution Radiometer) ja ATSR (Along Track Scanning Radiometer), joilla lämpötila saadaan mitattua 0.5 K tarkkuudella.