Raha

Etymologia

Suomen sana raha tarkoitti alun perin oravannahkaa, joka aikoinaan toimitti vaihdon välineen virkaa.

Latinan moneta on antanut rahan nimen moniin kieliin, esimerkkinä englannin money. Monissa kielissä raha tarkoittaa samaa kuin hopea tai kulta. Ranskan argent tarkoittaa hopeaa. Myös heprean sanan kesepph merkitys on sekä 'hopea' että 'raha'.

Historia ja tulevaisuus

Vaihtotaloudesta siirryttiin vähitellen rahatalouteen, kun esineiden yhteismitallinen vaihtaminen toisiin esineisiin kävi talouden ja yhteiskuntien kehittyessä epäkäytännölliseksi. Esineitä alettiin vaihtaa rahaan ja rahaa taas muihin esineisiin. Alun perin rahana on käytetty kaikkea arvometalleista oravannahkoihin. Rahan arvo on täysin sopimuksenvaraista. Konkreettisena rahana käytetään valtion viralliseksi määrittämiä, vaikeasti väärennettäviä seteleitä ja kolikoitavaluutankinvaluutankin. Suurin osa euro varannoista on olemassa vain lukuina pankkien kirjanpidoissa. Raha onkin yhä etenevissä määrin siirtymässä pelkästään sähköiseen muotoon. Nykyään voidaan myös puhua virtuaalitaloudesta.

Rahan merkitys

Rahalla on kolme päätarkoitusta. Ensinnäkin se on vaihdon (kaupankäynnin) väline. Toisaalta sitä käytetään arvon mittaamiseen. Raha on myös erittäin hyvä arvon säilyttäjänä. Viimeisessä tehtävässä se kilpailee paikasta muun muassa kiinteistöjen tai taiteen kanssa. Koska useimmiten rahan arvo ei heittele yhtä paljon kuin esim. osakkeiden, sitä pidetään hyvänä arvon säilyttäjänä. Taloustieteen teorioissa raha ja hintamekanismi nähdään keskeisenä talouden suunnannäyttäjänä, jonka ohjaamina vapaat markkinat säätelevät tuotteiden ja palveluiden (sekä myös itse rahan) kysyntää ja tarjontaa. Suunnitelmatalouksissa rahan merkitys on ollut pienempi kuin markkinatalouksissa.

Valtiot

Omaa rahaa on pidetty keskeisenä kansallisvaltion luomisen projekteissa. Suomessa autonominen suuriruhtinaskunta otti jo 1860-luvulla käyttöön markan omana rahayksikkönä. Oman rahan tuottaminen on tunnusomaista esimerkiksi itsenäistyville valtioille siinä kuin lipun ja kansallislaulunkin käyttöönotto.

Uskonnot

Uskonnoista kristinuskossa Jeesuksen mukaan ihminen ei voi palvella yhtä aikaa Jumalaa ja mammonaa, ja Paavalin mukaan ”rahanhimo on kaiken pahan alku ja juuri” (1. Tim. 6:10). Kritiikki ei tällöin kohdistu rahaan sinänsä. Tosin protestanttinen kristinusko, erityisesti kalvinismi, liitetään usein kapitalismin syntyyn; aihetta on tutkinut esimerkiksi Max Weber. Juutalaiset ovat usein menestyneet liiketoimissa, mutta tähän lienee vaikuttanut enemmän heidän kulttuurinsa kuin uskontonsa. Islamissa on koronottokielto.

Valuutta

Valtion rahaa kutsutaan valuutaksi. Valuutan arvo toisiin valuuttoihin nähden voi määräytyä eri tavoin. Se voi esim. olla kiinteä tai vapaasti vaihtuva. Vaihdettavuudeltaan valuutta voi olla vapaasti tai rajoitetusti vaihdettava, tai ei lainkaan vaihdettava. Joissakin maissa on käytössä kaksi valuuttaa, joista toinen on vaihdettava ja toinen ei (mm. suunnitelmatalouksissa).

Rahan arvo määräytyy rahajärjestelmän perusteella. Valuuttojen keskinäisen arvon määräytymistä kutsutaan valuuttajärjestelmäksi.

Yhteisvaluutat

Euroopan unionin sisällä on euroalue, johon EU:n 27 jäsenmaasta kuuluu 13 jäsenmaata vuonna 2007. Yhteinen valuutta euro on korvannut 12 kansallista valuuttaa vuoden 1999 alusta. Rahaliiton ulkopuolelle ovat jääneet Britannia, Ruotsi ja Tanska.

Yhteisrahoja on suunniteltu lisäksi ainakin Pohjois-Amerikkaan ja Afrikkaan kauppaliittojen yhteyteen. Länsi-Afrikan entisissä Ranskan siirtomaissa on yhteinen ns. CFA-frangi. Globaalista rahastakin on puhuttu.

Yksityinen raha

Suurimmassa osassa maailmaa yksityinen raha on kiellettyä. Esimerkiksi Australiassa vuoden 1910 setelilaki käytännössä kielsi kovalla verotuksella yksityiset rahat. Lähes kaikissa muissa maapallon maissa on samanlaisia lakeja. Isossa-Britanniassa ei valtiolla ole yksinoikeutta painaa rahaa ja siksi muun muassa Skotlannilla on oma puntansa ja maassa monia pienempiä yhteisöjä, jotka käyttävät omaa rahaansa.

Mielenkiintoinen esimerkki rahan sopimusvaltaisesta luonteesta on New Yorkissaissa, Ithacassa käyttöönotettu Ithacan Hours -raha, joka on täysin yksityinen. Se on Ithacan asukkaiden keskenään kontrolloima ja järjestämä ja kelpaa jo kyseisellä alueella laajasti maksuvälineenä. Raha esiteltiin PBS-kanavalla pitkässä ohjelmassa ja jopa Kiinan keskuspankin pääjohtaja on osoittanut kiinnostustaan kyseiseen maksuvälineeseen.

Paikallisvaluutat

Kuuluisin paikallisen eli lokaalin rahan kokeilu tapahtui 1930-luvulla Itävallassa. Pula-ajan kirvoittama kokeilu edisti paikallisrahan kiertoa soveltamalla negatiivista korkoa (ns. negative interest money). Lopulta Itävallan keskuspankki kielsi paikalliseksi menestykseksi osoittautuneen kokeilun.

Paikallisia valuuttoja on 1900-luvun lopulla laskettu liikkeelle muun muassa Meksikossa. Monesti kysymys on ylikansallisten talousinstituutioiden kritiikistä ja valuuttakriisit ovat antaneet vauhtia kokeiluihin. Rahan spekulatiivinen luonne on pyritty minimoimaan ja korostamaan sen tehtävää vaihdon välineenä. Tietotekniikan kehitys on helpottanut lokaalirahojen käyttöä, ja nämäkin rahat ovat nyttemmin monesti merkkejä tietokoneen ruuduilla, verkoissa ja muisteissa. Paikallisiin rahaprojekteihin viranomaiset eivät yleensä ole puuttuneet.

Verotuksen näkökulmasta paikallisrahan käyttö on vaihtotyötä.

Rahan hinta

Rahalla vaihdannan välineenä on yleensä hinta. Sitä kutsutaan koroksi.

Rahan talousteorioita

Makrotalousteoreettisilla koulukunnilla on kaksi näkökulmaa rahaan:

Rahan kvantiteettiteoria eli rahan määrä
Rahan hintateoria eli rahan hinta

Rahan arvo voi määräytyä eri tavoin:

Kelluvat kurssit
Bretton Woods -järjestelmä
Arvometalliin kytketty kurssi
Toiseen valuuttaan kytketty kurssi
Valuuttakoriin kytketty kurssi

Katso myös

Rahan historia Suomessa

Kirjallisuus

Glyn Davies: A History of Money - From Ancient Times to the Present Day (University of Wales Press, 2002; uusintapainos 2005; alun perin 1994)